Suusyöpäpotilaiden nielemisfunktio viisi vuotta hoitojen jälkeen

Abstract

Suusyöpäleikkausten aiheuttamat toiminnalliset puutokset ovat varsin pitkäkestoisia, vaikka hoitomuodot kehittyvät. Nielemisvaikeudet ovat merkittävimpiä ongelmia, joita suusyöpäpotilas joutuu kohtaamaan hoitojen yhteydessä ja niiden jälkeen. Suusyöpähoitojen jälkeen häiriintyvät etenkin nielemisen oraalinen valmisteluvaihe sekä oraalinen vaihe, ja tämä näkyy esimerkiksi heikentyneenä oraalimotoriikkana, nielemiseen kuluvan ajan pidentymisenä ja nielemisrefleksin laukeamisen hitautena. Suuri osa nielemisvaikeuksista jää kuitenkin huomaamatta, ja hoitamaton nielemishäiriö voi johtaa jopa potilaan kuolemaan. Nielemistoiminnan muutosten systemaattinen arvioiminen ja aktiivinen kuntouttaminen ovat kuitenkin Suomessa vasta aluillaan. Koska suusyöpähoitojen vaikutus nielemisen sujumiseen on ilmeinen, on alueen tutkimus hyvän hoidon takaamiseksi tärkeää.

Tämän pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla tonsillan alueen suusyöpää sairastaneiden viiden henkilön nielemisen piirteitä noin viisi vuotta hoitojen päättymisen jälkeen. Tutkittavien nielemistä arvioitiin videofluorografia-tutkimuksen, oraalimotorisen tutkimuksen, vedennielemistestin sekä subjektiivista kokemusta kartoittavan lomakkeen avulla. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miten kliinisen tutkimuksen tulokset ennustavat videofluorografiassa esiintyviä ilmiöitä sekä sitä, miten tutkittavat itse arvioivat omaa nielemistään. Kyseessä oli kuvaileva monitapaustutkimus, jonka tarkoituksena oli tarkastella tutkittavien nielemistä syväulotteisesti eri menetelmien avulla.

Tutkimuksen päätulokset vahvistivat aiempia kansainvälisiä tutkimustuloksia suusyöpähoitojen pitkäaikaisvaikutuksista. Kaikilla tutkittavilla esiintyi vähintään lieviä nielemisongelmia, vaikka heidän kasvaimensa koko oli suhteellisen pieni ja suoriutuminen oraalimotorisissa tehtävissä varsin hyvää. Nielemiseen kuluva aika oli tutkittavilla pidentynyt normaalisuoritukseen verrattuna ja heidän oraalimotoriikkansa oli työlästä. Lisäksi tutkittavilla oli nähtävissä bolusjäämiä etenkin nielun alueella, mikä viittaa alueen sensoriikan puutoksiin. Tutkittavien sujuvasta nielemisestä kertoi kuitenkin se, ettei kukaan aspiroinut videofluorografiassa. Nieleminen on moniulotteinen ilmiö, ja näin ollen sen arvioiminen vaatii monipuolisia menetelmiä luotettavien tulosten saavuttamiseksi. Tämä tutkimus osoittaa, että kliinisen tutkimuksen eli oraalimotorisen tutkimuksen sekä vedennielemistestin perusteella ei voida tarkasti ennustaa esimerkiksi potilaan mahdollista aspiraatiovaaraa. Myös tutkittavien subjektiiviset kokemukset nielemisen sujumisesta vaihtelivat, eivätkä suoraviivaisesti ennustaneet nielemisen sujumista videofluorografia-tutkimuksessa. Tutkimuksessa korostui nielemisfunktion häiriöherkkyys: suusyöpäpotilaiden nieleminen tulisi aina arvioida monipuolisesti.

Avainsanat: suusyöpä, nielemisvaikeus, dysfagia, videofluorografia