Oppia Neuvostoliitosta: valtiollisen väylän stipendiaattien Neuvostoliitossa opiskelun motiivit, todellisuus ja merkitys

Abstract

Tämän opinnäytetyön aiheena ovat valtiollisen väylän kautta Neuvostoliitossa opiskelleet suomalaiset. Neuvostoliiton korkeakouluihin pääsi opiskelemaan erilaisten järjestöjen sekä opetusministeriön organisoiman valtiollisen vaihtoyhteyden kautta. Suomen ja Neuvostoliiton hallitusten väliseen, vuonna 1969 solmittuun korkeakouluvaihtopöytäkirjaan perustunut vaihtoyhteys oli poliittisesti neutraalimpi kuin järjestöväylä, joten myös ei-vasemmistolaiset opiskelijat saattoivat hakeutua Neuvostoliittoon sitä kautta.

Tutkin muistitietotutkimuksen avulla millaisia motiiveja opiskelijoilla oli lähteä Neuvostoliittoon, miten heidän ennakko-odotuksensa ja neuvostotodellisuus kohtasivat sekä mikä merkitys opinnoilla oli heille myöhemmin. Haastattelin viittätoista Neuvostoliitossa 1970- ja 1980-luvuilla opiskellutta henkilöä. Aiempi tutkimus kattaa puoluekouluissa opiskelleet suomalaiset sekä opetusministeriön alaisen Neuvostoliittoinstituutin virallisen vaihtoyhteyden organisaattorina. Haastattelututkimuksen avulla saatoin kartoittaa tarkemmin haastateltujen kokemuksia ja motiiveja. Haastatteluaineistoani täydensin Neuvostoliittoinstituutin arkistosta löytyvillä virallisilla asiakirjoilla, kirjeenvaihdolla sekä stipendiaattien itse kirjoittamilla raporteilla.

Suurin osa haastateltavista oli taustaltaan vasemmistolaisia, mutta useimmat näkivät ideologiansa lähinnä Neuvostoliittoon lähdön mahdollistavana taustatekijänä. Haastateltavien motiivit lähteä opiskelemaan Neuvostoliittoon painottuivat selkeästi ammatillisiin tekijöihin, kuten ammatillisen pätevyyden saavuttamiseen sekä oman erityisalan opiskeluun. Neuvostoliitossa opiskelua varten sai kohtuullisen tulotason mahdollistavan stipendin, mutta kellään haastateltavista taloudelliset tekijät eivät olleet varsinainen syy hakeutua Neuvostoliittoon.

Neuvostoliitossa opiskelleista suomalaisista suhteellisen suuri osa keskeytti opinnot ennen kaikkea opiskeluolosuhteista johtuen. Haastateltavilla oli kohtuullisen realistiset ennakko-odotukset Neuvostoliitosta, ja heistä yksikään ei keskeyttänyt opintojaan. Suurin osa haastateltavista suoritti jo jatko-opintoja, joten ikä ja kokemus auttoivat sopeutumisessa. Jatko-opiskelijoilla oli myös muita paremmat asumis- ja opiskeluolosuhteet, ja he olivat yleensä myös tyytyväisimpiä Neuvostoliitossa vietettyyn aikaan. Suomalaisyhteisön merkitys näyttäisi olleen tärkeä etenkin perustutkintovaiheessa, kun taas jatko-opiskelijoille muodostui tiiviimmät suhteet paikallisiin kollegoihinsa.

Neuvostoliitossa hankittu asiantuntemus muodostui muutamien haastateltavien kohdalla koko uran kannalta ratkaisevaksi. Neuvostoliittolainen tiede oli monilla aloilla erittäin korkeatasoista ja ulkomaalaisten opiskelijoiden oli mahdollista opiskella alansa huippunimien alaisuudessa. Kolme haastateltavaa koki päässeensä jopa edelläkävijän asemaan Suomessa Neuvostoliitossa vietetyn ajan ansiosta. Neuvostoliittoon liittyi kuitenkin myös paljon painolastia ja monet haastateltavista epäilivät ihmisten arvottaneen heitä heidän opiskelupaikkansa perusteella. Suhtautuminen Neuvostoliitossa suoritettuihin opintoihin oli jokseenkin alakohtaista, mistä kertoo myös se, että neuvostoliittolaiset tutkinnot tunnustettiin Suomessa vain muutamilla ideologisesti neutraaleilta aloilta. Varsinaisia epäluuloja oli kohdannut kuitenkin vain kaksi haastateltavaa ja ainoastaan yhden haastateltavan urakehityksen voi katsoa kärsineen Neuvostoliitossa suoritettujen opintojen vuoksi.

Asiasanat:Neuvostoliitto, opiskelu ulkomailla, yliopisto-opiskelu, korkeakouluopiskelu, opiskelijavaihto, vasemmistolaisuus