Elämän satuja. Maailmankuvan rakentuminen Hilda Tihlän tuotannossa 1907-1916
KEMPPAINEN, MIKKO (2011)
2011
Historia - History
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-12-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21981
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21981
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman kohteena on kirjailija Hilda Tihlän Suomessa julkaistu proosatuotanto vuosina 1907–1916 , jonka kautta on tarkoitus päästä perille Tihlän käsitys- ja kokemusmaailman rakentumisesta 1900-luvun kahtena ensimmäisenä vuosikymmenenä. Suurlakon ja kansalaissodan välillä käytiin kiivasta keskustelua kansalaisuuden ihanteesta, uskonnosta ja siveydestä. Päätehtävänä on tutkia, miten Tihlä otti osaa tähän keskusteluun ja millaisena hän näki yhteiskunnallisen tilanteen ja sen muutokset. Olen jakanut tutkimuksen kolmeen päälukuun Tihlän tuotannosta nousevien teemojen mukaisesti.
1800-luvun loppupuolella alkanut työ kansan henkisen tilan nostamiseksi pyrki yhdistämään suomalaiset yhdeksi yhteisiä arvoja kunnioittavaksi kollektiiviseksi kulttuurikansaksi. Sivistyneistön johdolla toteutetun työn koettiin kuitenkin epäonnistuneen, kun rahvas ei vastannutkaan odotuksia vaan alkoi järjestäytyä ja esittää omia vaateitaan. Ensimmäisenä teemana olen käsitellyt Tihlän kansanvalistus- ja sivistyneistökritiikkiä, jossa esille nousee hänen jyrkkä suhtautumisensa kansalliseen ihmisihanteeseen, nationalismiin sekä ajan taisteleviin aatteisiin kapitalismiin ja sosialismiin.
Valistus- ja sivistyskritiikin rinnalla tarkastelen Tihlän kriittistä suhtautumista uskontoon ja kirkkoon. Tihlä itse otti vaikutteita uususkonnollisista liikkeistä. Suurimpana vaikuttajanaan hän piti Leo Tolstoita, mutta hän oli kiinnostunut Tolstoin ajatusten ohella ainakin teosofiasta, joka oli ehkä merkittävin uususkonnollinen liike Suomessa 1900-luvun alun vuosina. Toinen luku avaa näkökulman paitsi Tihlän omaan ajatteluun, myös tolstoilaisuuden, teosofian ja työväenliikkeen uskonnollisiin päälinjoihin.
Kolmannessa luvussa tutkin Tihlän tuotannon valossa ajan kiivasta keskustelua siveydestä, sukupuolisista rooleista ja seksuaalisuudesta. Siveys- ja moraalikritiikissä yhdistyvät kaksi edellistä teemaa, koska uskonto ja valistusaate kytkeytyivät tiukasti siveysihanteeseen. Tihlä suhtautuu aiheeseen hyvin suurella intohimolla ja siveyskritiikki saikin hänen tuotannossaan eniten näkyvyyttä. Erityisesti hän kritisoi kirkon holhoamaa avioliittoa, syytti porvaristoa kaksinaismoraalista ja puolusti köyhiä naisia, jotka joutuivat elättämään itsensä prostituoituina.
Asiasanat:Hilda Tihlä, työväenkirjallisuus, tolstoilaisuus, teosofia, sukupuolihistoria, aatehistoria
1800-luvun loppupuolella alkanut työ kansan henkisen tilan nostamiseksi pyrki yhdistämään suomalaiset yhdeksi yhteisiä arvoja kunnioittavaksi kollektiiviseksi kulttuurikansaksi. Sivistyneistön johdolla toteutetun työn koettiin kuitenkin epäonnistuneen, kun rahvas ei vastannutkaan odotuksia vaan alkoi järjestäytyä ja esittää omia vaateitaan. Ensimmäisenä teemana olen käsitellyt Tihlän kansanvalistus- ja sivistyneistökritiikkiä, jossa esille nousee hänen jyrkkä suhtautumisensa kansalliseen ihmisihanteeseen, nationalismiin sekä ajan taisteleviin aatteisiin kapitalismiin ja sosialismiin.
Valistus- ja sivistyskritiikin rinnalla tarkastelen Tihlän kriittistä suhtautumista uskontoon ja kirkkoon. Tihlä itse otti vaikutteita uususkonnollisista liikkeistä. Suurimpana vaikuttajanaan hän piti Leo Tolstoita, mutta hän oli kiinnostunut Tolstoin ajatusten ohella ainakin teosofiasta, joka oli ehkä merkittävin uususkonnollinen liike Suomessa 1900-luvun alun vuosina. Toinen luku avaa näkökulman paitsi Tihlän omaan ajatteluun, myös tolstoilaisuuden, teosofian ja työväenliikkeen uskonnollisiin päälinjoihin.
Kolmannessa luvussa tutkin Tihlän tuotannon valossa ajan kiivasta keskustelua siveydestä, sukupuolisista rooleista ja seksuaalisuudesta. Siveys- ja moraalikritiikissä yhdistyvät kaksi edellistä teemaa, koska uskonto ja valistusaate kytkeytyivät tiukasti siveysihanteeseen. Tihlä suhtautuu aiheeseen hyvin suurella intohimolla ja siveyskritiikki saikin hänen tuotannossaan eniten näkyvyyttä. Erityisesti hän kritisoi kirkon holhoamaa avioliittoa, syytti porvaristoa kaksinaismoraalista ja puolusti köyhiä naisia, jotka joutuivat elättämään itsensä prostituoituina.
Asiasanat:Hilda Tihlä, työväenkirjallisuus, tolstoilaisuus, teosofia, sukupuolihistoria, aatehistoria