Spielfilme im DaF-Unterricht. Dargestellt am Beispiel eines Unterrichtsversuchs an einer Oberstufe der finnischen Grundschule.

Abstract

Saksalaisen elokuvan uusi tuleminen 1990-luvun lopulta lähtien on nostanut sen mielenkiintoiseksi työvälineeksi myös koulujen saksa vieraana kielenä –opetuksessa. Elokuvan avulla voidaan toteuttaa useita sekä yleisen että ainekohtaisen opetussuunnitelman tavoitteita, kuten ihmisenä kasvamisen tukeminen, kasvatus monikulttuurisuuteen, kohdemaan kieli- ja kulttuuritietouden laajentaminen, vieraskielisten vuorovaikutus- ja viestintätaitojen harjoituttaminen, visuaalisten mediataitojen edistäminen sekä uusien oppimisstrategioiden käyttöönotto. Lisäksi se mahdollistaa autenttisia kieli- ja kulttuurikokemuksia luokkahuoneessa ja aktivoi kielenoppimisessa muutoin vähäiseen rooliin jäävän visuaalisen kanavan. Erityisesti elokuvien tarinoiden ja henkilökuvien toivotaan herättävän oppilaissa luonnollisen halun kommunikoida toisten kanssa, myös vieraalla kielellä.

Tässä Pro Gradu -työssä selvitetään elokuvan opetuskäytön käytännön mahdollisuuksia, ulottuvuuksia ja soveltuvuutta erityisesti yläkoulun A-saksan lukijoille. Teoriaosuudessa esitellään erilaisia metodeja ja tehtävätyyppejä, joiden avulla oppilasta autetaan ymmärtämään ja työstämään elokuvassa näkemäänsä ja kuulemaansa. Tyypillisesti tehtäviä annetaan elokuvan tai elokuvasekvenssin katsomisen eri vaiheissa. Suurimmiksi elokuvan opetuskäytön haasteiksi tunnistetaan käytössä olevan ajan vähyys, autenttisen kielen aiheuttamat ymmärtämisvaikeudet, puhutun kielen jääminen tekstityksen ja kuvakerronnan varjoon sekä kieltenopettajien vähäinen mediakohtainen asiantuntemus.

Tutkimusosassa esitellään elokuvaan ”Lola rennt” laadittu opetuskokonaisuus, jonka käytännön toimivuutta testattiin tamperelaisen yläkoulun saksanryhmässä. Neljän oppitunnin mittaisen opetuskokeilun raportointi ja analyysi pohjautuu oppituntien videotallenteisiin, oppilaille tehtyyn kyselytutkimukseen sekä ryhmän opettajan haastatteluun. Oppilailla oli ennalta hyvin vähän kokemusta saksalaisista elokuvista ja elokuvasta oppimisvälineenä yleensä, ja opetuskokeilun koettiin tuovan mukavaa vaihtelua normaaleihin opiskelukäytäntöihin. Sekä oppilaat että opettaja olivat pääosin tyytyväisiä tehtyihin harjoituksiin. Kuitenkin tietyt metodit, esimerkiksi saman sekvenssin katsominen uudelleen tai tietyn sekvenssin katsominen ilman ääntä, jakoivat oppilaiden mielipiteitä. Puheharjoitusten tulokset eivät vastanneet odotuksia, todennäköisesti rajoittuneiden puhumistottumuksien ja kielitaidon vuoksi. Opettaja toivoi jatkossakin saavansa valmiita elokuva-aiheisia opetusmateriaaleja työnsä tueksi, mutta koki niiden muokkaamisen tarpeellikseksi.

Asiasanat:saksa vieraana kielenä -opetus, elokuva, kuullun ja nähdyn ymmärtäminen, yläkoulu