Lasten kokemuksia tutkimushaastattelusta. Miten lapset kokemuksistaan kertovat?

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla, miten esikouluikäiset kokevat tutkimushaastattelun. Tutkimus kohdistui lasten tietoiseen kokemukseen tutkimushaastattelusta. Lisäksi siinä tarkasteltiin lasten kerronnan prosessia sekä lapsen haastattelun erityispiirteitä. Teoriaosassa tarkasteltiin lapsitutkimuksen tilaa sekä historiallisesta että nykypäivän perspektiivistä. Lisäksi siinä pohdittiin lapsen näkökulmasta saavutettavaa tietoa. Teoriaosassa on eritelty myös tutkimuksen taustalla vaikuttavaa lapsikäsitystä ja lapsen kielellistä kehitystä sekä vuorovaikutustaitoja. Kokemuksen tutkimus liitettiin teoriaosassa osaksi ihmistutkimusta. Tässä yhteydessä tarkasteltiin myös kokemuksen olemusta. Tutkimus sijoittuu rekonstruktiiviseen tieteenperinteeseen eli sen pyrkimyksenä on ilmiön ymmärtäminen. Tieteenteorian tasolla se sijoittuu hermeneuttisen psykologian piiriin. Koska tarkoituksena oli tietoisen kokemuksen rekonstruoiminen sellaisenaan, tutkimusote oli fenomenografinen. Aineisto kerättiin haastattelemalla kahden päiväkodin esikoululaisia. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina keväällä 2009. Lapsen haastattelun erityispiirteitä pohdittiin tämän tutkimuksen aineiston hankintaa ajatellen sekä tulosten kautta. Lasten haastattelukokemukselleen antamien merkitysten kautta pohdittiin lapsen näkemystä haastattelutilanteesta. Tuloksia tarkasteltaessa voidaan todeta, että haastattelutilanne, joka mahdollisti lapsille asioista kertomisen, oli heidän mielestään pääasiassa mielekäs ja kiinnostava. Lapsilla oli odotuksia haastattelutilannetta kohtaan, mitkä aiheuttivat jännitystä. Parin läsnäolo ja haastattelijan tuttuus koettiin lasten kokemuksen laadun kannalta merkityksellisiksi. Fyysisen haastattelutilan merkityksellisiksi tekijöiksi koettiin tilan tuttuus, häiriötekijöiden poissulkemisen mahdollisuus sekä mahdollisuus leikkiin. Piirtäminen tuki lapsen kerrontaa haastattelutilanteessa ja se koettiin mielekkääksi toiminnaksi. Lapsen kerronnan prosessin tarkastelu toi puolestaan esiin sen, kuinka haastavaa lapsen näkökulman tavoittaminen haastattelemalla on. Tämä haastaa pohtimaan vaihtoehtoisia menetelmiä lapsen näkökulman tavoittamiseksi. Kerronnan prosessia tarkasteltaessa tutkimuksessa päädyttiin siihen, että lapsuuden läsnäolo oli keskeistä lapsen kerronnassa. Vuorovaikutuksellinen kokemuksen reflektointi oli myös oleellinen osa lapsen kerrontaa haastattelutilanteessa. Haastattelun vuorovaikutuksen ongelmana näyttäytyi erityisesti lapsen ja aikuisen sosiaalistuminen yhteiskunnassa vallalla olevaan kyselykulttuuriin, joka ei mahdollista tilaa lapsen kerronnalle. Lapsitutkimuksen eettiset kysymykset nousivat myös esille haastatteluprosessin tarkastelussa. Lapsilla tulee olla mahdollisuus osallistua tutkimukseen, mutta aikuisella on samanaikaisesti velvollisuus huomioida eettisiä näkökulmia siten, ettei tutkimuksesta aiheudu lapsille haittaa. Aikuisen tulisi kuunnella ja kuulla lasta sekä ottaa huomioon heidän tapansa kommunikoida.

Avainsanat: kokemus, lapsitutkimus, haastattelu, fenomenografia