Lapsilähtöisyys ja vapaus. Miten lapsilähtöisyys ja vapauskäsitteet ymmärretään steiner-, montessori- ja freinetpedagogiikassa?

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mitä lapsilähtöisyydellä ja vapaudella tarkoitetaan ja mihin niillä pyritään. Tarkastelen käsitteitä vaihtoehtopedagogisessa viitekehyksessä. Mitä paremmin ymmärrämme lapsilähtöisyyttä ja vapautta, sitä paremmin voimme nähdäkseni toteuttaa inhimillistä kasvatusta. Selvitin lapsilähtöisyyden ja vapauden käsitteiden sisältöä vaihtoehtopedagogisen kirjallisuuden avulla, mutta toisaalta taas rakensin kuvan vaihtoehtopedagogiikkojen luonteesta lapsilähtöisyyden ja vapauden käsitteisiin syventymällä.

Tutkimuksen ydinaineiston muodostivat Jean Jacques Rousseaun (1933) Emile eli kasvatuksesta, Rudolf Steinerin (1979) Vapauden filosofia, Maria Montessorin (1940) Lapsen salaisuus ja Celestin Freinet’n (1987) Ihmisten koulu. Käsittelin lapsilähtöisyyttä ja vapautta sekä ideaalisella ja teoreettisella tasolla että konkreettisena toimintana. Keskiössä olivat toisaalta filosofiset pohdinnat, mutta toisaalta vaihtoehtopedagogiset käytännön sovellukset ja käytännön koulutuspoliittiset ratkaisut toimivat esimerkkeinä siitä, miten vapautta ja lapsilähtöisyyttä toteutetaan käytännössä. Työni oli laadullista kasvatusfilosofista tutkimusta. Tutkimusotteeni oli hermeneuttinen eli keskeistä on esiymmärryksestä lähtevä kehämäinen ja ymmärtämään pyrkivä tulkinta.

Työn keskiössä olivat sekä steiner-, montessori- että freinetpedagoginen tulkinta lapsilähtöisyydestä ja vapaudesta. Lapsilähtöisyys ja vapaus ilmenivät erityisesti toiminnallisuuden, tekemällä oppimisen ja ylipäätään aktivoivan kasvatuksen korostamisena. Käytännön pedagogiikaa perusteltiin lapsesta käsin ja lapsuus nähtiin arvona sinänsä. Lapsen eri kehitysvaiheiden huomioiminen korostui erityisesti steiner- ja montessoripedagogisessa kirjallisuudessa.

Lapsilähtöisyys ja vapaus liittyivät myös kriittiseen asenteeseen välineellistä kasvatus- ja koulutus­ajattelua kohtaan. Koululle haluttiin vapaus toimia lapsilähtöisesti eikä yhteiskunnan valtarakenteista tai erilaisista tehokkuus-, talous- tai hyötynäkökulmista käsin. Kasvatustavoitteet eivät näyttäytyneet kapeasti yhteiskunnallisen tarkoituksenmukaisuuden näkökulmasta.

Aineiston perusteella Steineria, Montessoria ja Freinet’ta voidaan pitää perustellusti niin aktiivisuus-, vapaus- kuin lapsilähtöisen pedagogiikankin kehittäjinä ja edustajina. Tutkimus toi vahvojen yhtäläisyyksien lisäksi esiin vaihtoehtojen eroavaisuuksia. Yksinkertaistaen steinerpedagogiikka erottui filosofia­painotteisena, montessoripedagogiikka oppimateriaalipainotteisena ja freinetpedagogiikka työpainotteisena. Ajankohtaisen kasvatuskeskustelun liittäminen 1900-luvun alun koulua uudistavaan vaihtoehtopedagogiseen kirjallisuuteen toi ilmi myös, että kritiikki perinteistä koulua kohtaan on yllättävän samanlaista viime vuosisadan alussa ja nykypäivänä.

Tutkimus osoitti miten vaikeata lapsilähtöisyyttä ja vapautta on irrottaa erillisiksi käsitteiksi kasvatuksesta ja itsekasvatuksesta. Tietyssä mielessä lapsilähtöisen kasvatuksen ideana on tehdä itsensä tarpeettomaksi ja vapauttaa kasvatuksen eli jonkinlaisen pakon kohteena oleva yksilö itseänsä kehittäväksi autonomiseksi ja eettiseksi persoonaksi. Vapaus on kasvatustavoite, johon pyritään lapsilähtöisellä kasvatuksella. Lapsilähtöisyys ja vapaus eri merkitysulottuvuuksineen ovat sekä arvoja että menetelmiä. Tutkimus jäsentää lapsilähtöisyyden ja vapauden kasvatuksen perustavimpien ydinkäsitteiden joukkoon ja tuo esille niiden käsitteellisen ongelmallisuuden. Lapsilähtöisyyden ja vapauden keskeisimmät tulkinnat limittyivät yhteen, kyse on lopulta enemmän tai vähemmän samasta asiasta.

Avainsanat: Lapsilähtöisyys, vapaus, vaihtoehtopedagogiikat, steinerpedagogiikka, montessoripedagogiikka, freinetpedagogiikka, Rudolf Steiner, Maria Montessori, Celestin Freinet, kasvatusfilosofia