NUORTEN PARISSA TEHTÄVÄ SOSIAALITYÖ - Kuvaus lastensuojelun avohuollon asiantuntijuudesta
HÄLVÄ, MARJA (2011)
2011
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-12-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21963
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21963
Tiivistelmä
Tämän laadullisen ja kuvailevan tutkielman aiheena on nuorten parissa tehtävä sosiaalityö sekä lastensuojelun asiantuntijuus. Tarkastelun toimintaympäristönä on Intensiivimalli nuorten avohuoltoon –hanke. Aineistoina ovat hankkeen sosiaalityöntekijöiden vastaukset kyselylomakkeeseen sekä kirjoituspyyntöön onnistuneesta lastensuojelun asiakkuudesta. Lisäksi aineistoina ovat hankekuntien lastensuojelusuunnitelmat. Näiden käsittelyä on läpi koko kirjallisen työn. Moniaineistoisuutta (triangulaatiota) sekä kategoria-analyysia on käytetty apuna nuorten lastensuojelun avohuollon sosiaalityön asiantuntijuuden selvityksessä.
Tutkielmassa tarkastellaan lastensuojelun avohuollon, nuoruuden sekä asiantuntijuuden teoreettisia keskusteluita. Tarkastelun tuloksena on havaittu, että asiantuntijuus on lapsilähtöistä, tilannesidonnaista sekä reflektoivaa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijällä on asiakastyössä monia rooleja, jotka myös vaikuttavat asiantuntijuuteen. Asiantuntijuus perustuu tutkimukselliseen, reflektiiviseen ja juridisoituneeseen tietoon.
Intensiivimalli nuorten avohuoltoon -hanke mahdollisti sosiaalityöntekijöiden perehtymisen nuoren tilanteeseen. Moniammatillinen yhteistyö, oikea-aikainen ja tehokas tuki toteutuivat hankkeen aikana hyvin. Hankkeen sosiaalityöntekijät eivät osanneet sanoa kartuttiko hanke uusia toimintatapoja. Täten kun uusia toimintatapoja ei syntynyt, herää pohdinta siitä tekivätkö sosiaalityöntekijät saman työn vain lyhyemmässä ajassa käyttäen samoja menetelmiä kuin ennekin.
Analysoinnin avulla aineistosta nousi neljä sosiaalityöntekijäkategoriaa. Näitä ovat lempeä ja läheinen sosiaalityöntekijä, luja ja byrokraattinen sosiaalityöntekijä, konsultoiva ja tukeva sosiaalityöntekijä sekä konsultoitava ja harkitseva sosiaalityöntekijä. Nämä kategoriat löytyvät jokaisesta lastensuojelun sosiaalityöntekijästä itsestään ja ne voivat siten olla toiminnassa yhtä aikaa painotusten vaihdellessa niiden välillä.
Kategorioita tarkasteltiin sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välisen suhteen mukaan. Jaottelussa on eroa läheisyyden ja hierarkkisuuden osalta. Tarkastelua on myös tehty sosiaalityön toimintatapojen osalta. Toimintatapoina ovat palvelutyö, byrokratiatyö ja psykososiaalinen työ. Kategoriat ovat jakaantuneet näiden mukaisesti. Sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välisen suhteen sekä sosiaalityön toimintatapojen yhdistämisen kautta tuloksena ovat sosiaalityöntekijäkategoriat, jotka painottuvat joko lähityöhön, byrokratiatyöhön tai asiantuntijatyöhön. Todellinen lastensuojelutyön asiantuntijuus on lempeässä ja läheisessä sosiaalityönkategoriassa. Lähellä oleva suhde asiakkaan ja sosiaalityöntekijän välillä tarkoittaa välittämistä asiakkaasta. Ammattieettinen toiminta pitää sisällään välittämisen asiakkaasta ja tämä on asiantuntijaksi tulemisen tärkeimpiä vaiheita.
Asiasanat:sosiaalityön asiantuntijuus, lastensuojelun avohuolto, nuoret
Tutkielmassa tarkastellaan lastensuojelun avohuollon, nuoruuden sekä asiantuntijuuden teoreettisia keskusteluita. Tarkastelun tuloksena on havaittu, että asiantuntijuus on lapsilähtöistä, tilannesidonnaista sekä reflektoivaa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijällä on asiakastyössä monia rooleja, jotka myös vaikuttavat asiantuntijuuteen. Asiantuntijuus perustuu tutkimukselliseen, reflektiiviseen ja juridisoituneeseen tietoon.
Intensiivimalli nuorten avohuoltoon -hanke mahdollisti sosiaalityöntekijöiden perehtymisen nuoren tilanteeseen. Moniammatillinen yhteistyö, oikea-aikainen ja tehokas tuki toteutuivat hankkeen aikana hyvin. Hankkeen sosiaalityöntekijät eivät osanneet sanoa kartuttiko hanke uusia toimintatapoja. Täten kun uusia toimintatapoja ei syntynyt, herää pohdinta siitä tekivätkö sosiaalityöntekijät saman työn vain lyhyemmässä ajassa käyttäen samoja menetelmiä kuin ennekin.
Analysoinnin avulla aineistosta nousi neljä sosiaalityöntekijäkategoriaa. Näitä ovat lempeä ja läheinen sosiaalityöntekijä, luja ja byrokraattinen sosiaalityöntekijä, konsultoiva ja tukeva sosiaalityöntekijä sekä konsultoitava ja harkitseva sosiaalityöntekijä. Nämä kategoriat löytyvät jokaisesta lastensuojelun sosiaalityöntekijästä itsestään ja ne voivat siten olla toiminnassa yhtä aikaa painotusten vaihdellessa niiden välillä.
Kategorioita tarkasteltiin sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välisen suhteen mukaan. Jaottelussa on eroa läheisyyden ja hierarkkisuuden osalta. Tarkastelua on myös tehty sosiaalityön toimintatapojen osalta. Toimintatapoina ovat palvelutyö, byrokratiatyö ja psykososiaalinen työ. Kategoriat ovat jakaantuneet näiden mukaisesti. Sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välisen suhteen sekä sosiaalityön toimintatapojen yhdistämisen kautta tuloksena ovat sosiaalityöntekijäkategoriat, jotka painottuvat joko lähityöhön, byrokratiatyöhön tai asiantuntijatyöhön. Todellinen lastensuojelutyön asiantuntijuus on lempeässä ja läheisessä sosiaalityönkategoriassa. Lähellä oleva suhde asiakkaan ja sosiaalityöntekijän välillä tarkoittaa välittämistä asiakkaasta. Ammattieettinen toiminta pitää sisällään välittämisen asiakkaasta ja tämä on asiantuntijaksi tulemisen tärkeimpiä vaiheita.
Asiasanat:sosiaalityön asiantuntijuus, lastensuojelun avohuolto, nuoret