"Pitäis vähän niinku kaikkee jaksaa" - nuori yksinhuoltaja ristipaineissa.
JALONEN, JOHANNA (2011)
2011
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-12-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21959
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21959
Tiivistelmä
Käsittelen tässä pro gradu -tutkielmassani nuoren, vähävaraisen yksinhuoltajaäidin kokemusta tilanteestaan ja sitä, miten sosiaalipalvelujärjestelmä hänen tilanteeseensa vastaa. Tutkimukseni lähtökohtana oli hypoteesi, että nuori yksinhuoltajaäiti kohtaa voimakkaan ristiriitaisia odotuksia niin palvelujärjestelmässä asioidessaan kuin myös epävirallisissa konteksteissa.
Tutkielmani empiirisenä aineistona on viiden alle 25-vuotiaan yksinhuoltajaäidin puolistrukturoitu teemahaastattelu. Laadullisena metodina aineiston analyysissa olen soveltanut kategoria-analyysia sisältölähtöisesti.
Pyrin vastaamaan tutkielmassani siihen, miten nuori ja vähävarainen yksinhuoltajaäiti kokee tilanteensa, millaisia kokemuksia hänellä on palvelujärjestelmän asiakkaana olosta ja miten sosiaalipalvelujärjestelmässä voitaisiin nykyistä tehokkaammin auttaa häntä jaksamaan haastavassa elämäntilanteessaan. Tavoitteeni on myös nostaa esiin kysymyksiä, joita olisi syytä tutkia jatkossa laajemmin sekä laadullisin että määrällisin menetelmin.
Vallitsevan aktivointipolitiikan eetoksen mukaan jokaisen nuoren tulisi kouluttautua ammattiin ja siirtyä pois sosiaalietuuksien piiristä työelämään mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti. Tutkimukseni pyrkii osoittamaan, että vaikka nuori yksinhuoltaja jaksaisikin verrattain hyvin sinnitellä ja suorittaa, yhteiskunnallisena tavoitteena olevan kustannustehokkuuden hintana saattaa hänen kohdallaan olla elämälaadun huomattava heikkeneminen. Ainakin ilman läheisverkoston ja palvelujärjestelmän tuntuvaa tukea nuoren yksinhuoltajan arki kävisi liian raskaaksi lapsesta huolehtimisen, opiskelun ja mahdollisesti vielä palkkatyön ristipaineissa.
Nuorten yksinhuoltajaäitien kokemusten kuvauksia tutkimalla voidaan saada erityistä tietoa, jolla on merkitystä sekä palvelujärjestelmän kehittämistyössä että yksilön selviytymiseen liittyvissä tarkasteluissa. Tutkimuksen tulokset ovat sovellettavissa koskemaan muitakin sosiaalipalvelujen asiakasryhmiä, sillä elämän eri osa-alueiden yhteensovittamiseen liittyvät ristipaineet koskettanevat jollakin tavoin useimpia meistä. Sosiaalipalvelujärjestelmää tulisikin kehittää vastaamaan nykyistä yksilöllisemmin asiakkaiden elämäntilanteisiin.
Avainsanat: aktivointi, kategoria-analyysi, kokemus, köyhyys, nuoret yksinhuoltajaäidit, palvelujärjestelmä
Tutkielmani empiirisenä aineistona on viiden alle 25-vuotiaan yksinhuoltajaäidin puolistrukturoitu teemahaastattelu. Laadullisena metodina aineiston analyysissa olen soveltanut kategoria-analyysia sisältölähtöisesti.
Pyrin vastaamaan tutkielmassani siihen, miten nuori ja vähävarainen yksinhuoltajaäiti kokee tilanteensa, millaisia kokemuksia hänellä on palvelujärjestelmän asiakkaana olosta ja miten sosiaalipalvelujärjestelmässä voitaisiin nykyistä tehokkaammin auttaa häntä jaksamaan haastavassa elämäntilanteessaan. Tavoitteeni on myös nostaa esiin kysymyksiä, joita olisi syytä tutkia jatkossa laajemmin sekä laadullisin että määrällisin menetelmin.
Vallitsevan aktivointipolitiikan eetoksen mukaan jokaisen nuoren tulisi kouluttautua ammattiin ja siirtyä pois sosiaalietuuksien piiristä työelämään mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti. Tutkimukseni pyrkii osoittamaan, että vaikka nuori yksinhuoltaja jaksaisikin verrattain hyvin sinnitellä ja suorittaa, yhteiskunnallisena tavoitteena olevan kustannustehokkuuden hintana saattaa hänen kohdallaan olla elämälaadun huomattava heikkeneminen. Ainakin ilman läheisverkoston ja palvelujärjestelmän tuntuvaa tukea nuoren yksinhuoltajan arki kävisi liian raskaaksi lapsesta huolehtimisen, opiskelun ja mahdollisesti vielä palkkatyön ristipaineissa.
Nuorten yksinhuoltajaäitien kokemusten kuvauksia tutkimalla voidaan saada erityistä tietoa, jolla on merkitystä sekä palvelujärjestelmän kehittämistyössä että yksilön selviytymiseen liittyvissä tarkasteluissa. Tutkimuksen tulokset ovat sovellettavissa koskemaan muitakin sosiaalipalvelujen asiakasryhmiä, sillä elämän eri osa-alueiden yhteensovittamiseen liittyvät ristipaineet koskettanevat jollakin tavoin useimpia meistä. Sosiaalipalvelujärjestelmää tulisikin kehittää vastaamaan nykyistä yksilöllisemmin asiakkaiden elämäntilanteisiin.
Avainsanat: aktivointi, kategoria-analyysi, kokemus, köyhyys, nuoret yksinhuoltajaäidit, palvelujärjestelmä