Optimituloveroteorioista käytännön politiikkasuosituksiin: Sovellutuksena ikäriippuvainen verotus

Abstract

Verojärjestelmän suunnittelussa on huomioitava verotuksen kannustinvaikutukset ja oikeudenmukaisuusnäkökulmat. Verotuksen tulisi olla mahdollisimman tehokasta niin, ettei se vähennä henkilöiden työn tarjontaa. Toisaalta verojärjestelmän avulla kerätään valtiolle tuloja, jotta valtio voi tarjota erilaisia tulonsiirtoja ja palveluja kansalaisille. Tulonsiirtojen avulla turvataan etenkin yhteiskunnan heikompiosaisten perusturva. Optimituloveroteoria pyrkii löytämään parhaan ratkaisun verotuksen aiheuttamaan tehokkuus- ja oikeudenmukaisuusongelmaan. Optimituloveroteoriat pyrkivät johtamaan optimaalisen rajaveroasteikon, jolla työntekijät tekisivät mahdollisimman paljon töitä ja jolla olisi mahdollista siirtää tuloa tehokkaasti korkeatuloiselta matalatuloiselle. Optimituloveroteoreetikot ovat yksimielisiä tekijöistä, jotka vaikuttavat optimaalisen verotukseen mutta käytettävistä oletuksista on erimielisyyttä.

Optimiveroteorian oppi-isänä pidetään James Mirrleesiä, joka osoitti kuinka valtion verotulojen maksimoinnissa ongelmana on epätasaisesti jakautunut informaatio henkilön veronmaksukyvystä. Uudemmat teoriat rakentuvat Mirrleesin kehikon päälle huomioiden uusia ja realistisempia maailmantiloja. Ongelmana on kuitenkin edelleen, miten havainnoida henkilön veronmaksukykyä, kun ainoa havaittava informaatio on henkilön bruttotulot. Veroteoria ehdottaakin, että verotuksen perustana pitäisi olla jokin tulonansaintakyvyn kanssa korreloiva henkilökohtainen ominaisuus. Tällainen ominaisuus voisi olla esimerkiksi ikä.

Tässä tutkielmassa tutkitaan, millaisia politiikkasuosituksia perinteiset optimiveroteoriat tarjoavat verosuunnittelijalle ja miten näihin suosituksiin on suhtauduttu. Optimiveroteorioiden johtamat tulokset voivat olla merkityksellisiä ainoastaan silloin, kun politiikantekijä pystyy toteuttamaan ne myös käytännön verotuksessa. Mallien tarjoamat politiikkasuositukset muuttuvat yleensä, jos tarkastelun kohteeksi otetaan nimenomaisesti pienituloisten tai suurituloisten verotus.

Tutkielmassa käsitellään myös optimiveroteorian sovellutusta, jossa tulonansaintakyvyn oletetaan korreloivan iän kanssa. Tutkimusten mukaan ikäriippuvaisen verotuksen myötä yhteiskunta voisi saavuttaa oikeudenmukaisemman ja tehokkaamman verojärjestelmän. Joissakin tapauksissa ikäriippuvuus on puhtaasti Pareto-tehokasta, jolloin sen toteuttaminen käytäntöön pitäisi olla myös mahdollista. Ikäriippuvuus on kuitenkin suhteellisen tuore optimituloveroteorian ala, joten lisätutkimuksen tarve on suuri.

Avainsanat: verojärjestelmä, optimaalinen tuloverotus, ikäriippuvainen verotus, politiikkasuositukset