Rauhanturvaajat ja humanitaariset avustusjärjestöt globaalin hallinnan prosesseissa

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee ei-valtiollisten humanitaaristen avustusjärjestöjen ja sotilaallisten kriisinhallintaorganisaatioiden välistä yhteistyötä kriisialueilla. Kylmän sodan jälkeen sekä sotilaallinen kriisinhallinta että humanitaarinen avustustyö ovat siirtyneet kansainvälisen politiikan marginaaleista poliittisen toiminnan keskiöön. Samalla julkiset kriisinhallintatoimijat ovat käynnistäneet keskustelun kokonaisvaltaisesta kriisinhallinnasta, jossa eri toimijoiden työ sovitetaan yhteen yhteisten päämäärien, kuten rauhan rakentamisen, edistämiseksi. Kokonaisvaltaisuuden käsite on ongelmallinen traditionaalisille humanitaarisille avustusjärjestöille, jotka pitävät kiinni puolueettomuudestaan ja neutraalisuudestaan suhteessa poliittisiin ja sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin.

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millä tavoin sotilaallisissa kriisinhallintaorganisaatioissa työskentelevät henkilöt hahmottavat kokemuksiaan yhteistyöstä humanitaaristen avustusjärjestöjen kanssa suhteessa humanitaristiseen keskusteluun ja kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan käsitteeseen. Tutkimuskysymystä tarkastellaan globaalin hallinnan teorian viitekehyksestä käsin. Hallinta tarkoittaa tässä yhteydessä rajatun aihealueen ohjaamiseen pyrkivää prosessia, jota pitävät koossa muodollisen auktoriteetin sijaan hallintaan osallistuvien toimijoiden jakamat merkitykset. Hallinta on julkista hallintoa laajempi käsite ja se kattaa niin julkisten kuin yksityistenkin toimijoiden tavoitteellisen toiminnan. Tätä tutkimusta ohjaa oletus, että mikrotason hallinnalla on merkitystä globaalin hallinnan ja sitä kautta globaalin järjestyksen muotoutumisessa.

Tutkimusta varten on haastateltu seitsemää sotilaallisissa kriisinhallintaoperaatioissa työskennellyttä henkilöä, joilla on kokemusta toiminnasta humanitaaristen avustusjärjestöjen kanssa. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoitujen teemahaastattelujen muodossa. Haastatteluaineiston analysointiin käytettiin diskurssianalyyttista tutkimusotetta, jonka avulla on mahdollista tarkastella haastateltavien tapoja merkityksellistää kokemuksiaan sekä hahmottaa, miten haastateltavien diskurssit ovat suhteutettavissa humanitaarisesta avustustoiminnasta ja kokonaisvaltaisesta kriisinhallinnasta käytävään poliittiseen ja akateemiseen keskusteluun.

Haastatteluaineistosta on pääteltävissä, että mikrotason kriisinhallinnassa diskurssien rajat sekoittuvat. Kokonaisvaltaisuuteen eivät pyri aina sen enempää humanitaariset avustusjärjestöt kuin sotilasorganisaatiotkaan. Sotilaat kuitenkin tavoittelevat kriisien hallinnan prosesseissa yleistä auktoriteettiasemaa suhteessa muihin kriisialueen toimijoihin ja kantavat vastuuta myös yksityisten toimijoiden toiminnasta. Ongelmana on, että sotilaiden diskurssista puuttuu poliittinen ulottuvuus; yksittäiset sotilaat eivät täysin tiedosta oman roolinsa poliittisuutta eivätkä humanitaaristen toimijoiden valintojen ideologisuutta. Kriisinhallinnan politisoituneisuuden tiedostaminen avaisi mahdollisuuden nykyistä rakentavampaan mikrotason dialogiin ja avoimempiin hallinnan prosesseihin humanitaaristen avustustyöntekijöiden ja rauhanturvaajien kesken.