"Pois pula, pois puute". Nuorten rikokset Tampereella jatkosodan aikana toimeentulon näkökulmasta

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan 15–20-vuotiaiden nuorten Tampereella jatkosodan aikana tekemiä omaisuus-, säännöstely- ja eräitä muita rikoksia toimeentulon näkökulmasta. Jatkosodan aikana tamperelaiset lastensuojelijat ja nuorisohuoltajat osallistuivat aktiivisesti valtakunnalliseen keskusteluun nuorison tilasta ja lisääntyneestä häiriökäyttäytymisestä. Keskustelussa ilmiötä selitettiin nuorten pahantapaisuudella ja lisääntyneellä vapaa-ajalla. Suomalaisessa ja kansainvälisessä tutkimuksessa, jossa on tarkasteltu toisen maailmansodan kotirintaman rikollisuutta, on todettu rikosten liittyneen pulaan ja sen aiheuttamiin vaikeuksiin päivittäisessä selviämisessä. Tässä tutkielmassa tavoite on selvittää, missä määrin kotirintaman toimeentulo-ongelmat selittävät myös nuorten rikoksia Tampereella.

Lähdeaineisto tutkielmassa käytetään Tampereen raastuvanoikeuden tuomioluetteloja sekä tuomiokirjoja jatkosodan ajalta 25.6.1941–19.9.1944. Rikollisuusilmiötä tarkastellaan määrällisesti tuomioluetteloista kootun tilastollisen aineiston avulla. Tutkimuksen tärkein aineisto on systemaattisella otannalla tuomiokirjoista poimittu, 213 nuorta käsittävä laadullinen aineisto. Aineisto käsittää kaikki tuomiokirjaan liitetyt asiakirjat: myös poliisin tutkintaraportti, oikeudenkäynnin pöytäkirja sekä osalla nuorista nuoren henkilön esitutkintalomakkeet.

Tutkimuksen metodologinen tausta on Raimo Parikan, Jarmo Peltolan ja Stephen Humphriesin köyhyyttä ja rikollisuutta käsittelevissä kirjoituksissa. Rikollisuuden tarkastelussa lähtökohta on hypoteesi, että rikokset olivat eräs ihmisten toimeentulostrategioista. Tutkimuksessa tehdään selkoa nuorten omaisuus- ja säännöstelyrikollisuuden ja rikoksiin syyllistyneiden nuorten ominaispiirteistä. Aineiston sallimissa puitteissa vastataan myös kysymykseen, miksi nuoret tekivät rikoksia. Rikosten ja niiden tekijöiden ohella tutkimuksessa selvitetään täydentävien aineistojen, kuten kaupunginhallinnon toimintakertomusten, avulla tamperelaisen salakaupan piirteitä nuorten vinkkelistä.

Tutkimuksesta ilmenee, että jopa 40 prosenttia nuorten rikoksista liittyi riittämättömään toimeentuloon tai perustarpeiden tyydyttämiseen: ravintoon, lämpöön, vaatetukseen. Lisäksi joka kymmenes nuori perusteli rikostaan joko nälällä tai mm. työttömyyden tai velkaantumisen aiheuttamalla elatusvarojen puutteella. Omaisuus- ja säännöstelyrikoksista tuomittiin pääasiassa ammattitaidottomaan työväestöön kuuluvia nuoria. Heikolla toimeentulolla ja nuorten jatkosodan aikaisella rikollisuudella on tämän tutkimuksen perusteella yhteys, sillä riittämättömän toimeentulon nimissä rikoksia tekivät merkittävässä määrin vähäosaiset ja puutteellisen turvaverkon omaavat nuoret. Kaikki perustarpeisiin liittyneet rikokset eivät kuitenkaan johtuneet toimeentulo-ongelmista. Etenkin makeisia, vehnäleivonnaisia ja muita herkkuja sekä ostokorttien kuponkeja varastettiin myös siksi, että ne olivat harvinaisia ja tuli tilaisuus varastaa.

Muilta osin rikokset olivat nuorille keino hankkia käyttörahaa. Nuorten harjoittamassa salakaupassa liikkuivat kysytyimmät artikkelit, mutta toiminta oli pääosin pienimuotoista ja suunnittelematonta. Kauppaliikkeillä oli merkittävä rooli nuorten rikoksissa, sillä ne toisaalta loivat kysyntää varastetuille tavaroille, toisaalta tarjosivat helpon väylän muuttaa varastettu omaisuus rahaksi.

Asiasanat:nuoret, nuorisorikollisuus, omaisuusrikokset, säännöstelyrikokset, jatkosota, Tampere, 1940-luku, toimeentulo