Lapset ladulle. Hiihtourheilu kansakoulun liikuntakasvatuksessa 1920-50- luvuilla Suomessa

Abstract

Tutkimuksessa tutkittiin hiihtourheilua osana kansakoulun liikuntakasvatusta Suomessa 1920- 50- luvuilla. Tutkimus tarkastelee yhden urheilulajin eli hiihdon näkökulmasta lasten liikuntakasvatuksen sekä kansakoulun liikuntakasvatuksen historiaa. Tutkimuskysymyksinä ovat, miksi hiihtoa haluttiin sisällyttää kansakoulun liikuntakasvatukseen ja mitä tavoitteita hiihdon opetukselle asetettiin? Näihin tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi tutkimuksessa selvitettiin, miten ja millä toimenpiteillä hiihtoa pyrittiin tuomaan osaksi kansakoulun liikuntakasvatusta ja ketkä ajoivat hiihtourheilua kansakouluihin? Lisäksi on tutkittu, mitä hiihdon opetukseen kansakoulussa tuli sisällyttää ja miten hiihdon opetusta tuli toteuttaa? Näkökulma hiihtourheilun historiaan kansakoulussa painottuu tutkimuksessa paljolti opetussuunnitelmakomiteoiden, kouluhallituksen, opettajien sekä liikuntakasvatusta ajaneiden henkilöiden näkemyksiin hiihdon opetuksesta kansakoulussa sekä heidän hiihtourheilulle ja sen opetukselle asettamilleen tavoitteille. Tutkimuksen päälähteinä ovat arkistolähteet, aikalaiskirjallisuus eli opetus- ja urheiluoppaat sekä lehdistö. Metodeina tutkimuksessa on käytetty aatehistoriallista ja laadullisen tutkimuksen tutkimusmenetelmiä.

Hiihtourheilu sisällytettiin 1920-luvulta lähtien kansakoulun liikuntakasvatukseen ja sitä pyrittiin eri tavoin edistämään kansakoululasten keskuudessa. 1930-luvulla hiihtoa pyrittiin edistämään kouluissa erityisten hiihtomerkkien, -kilpailuiden sekä hiihtoloman kautta. Kouluhallituksella, opettajilla ja eri järjestöillä oli oma vaikutuksensa näiden edistämisessä. Vuodesta 1946 lähtien Kansakoulun Liikuntakasvatusliitto ryhtyi edistämään kansakoululaisten liikuntakasvatusta, kuten hiihtourheilua kehittämällä kansakoululaisille omat hiihtomerkkinsä sekä järjestämällä maanlaajuisesti hiihtokilpailuja.

Hiihtourheilua pyrittiin kansakouluissa edistämään, sillä hiihtoa pidettiin opettajien, liikuntakasvattajien sekä kouluhallituksen piirissä kansallisena ja isänmaallisena urheilulajina. Hiihtoon liitettiin useita suotuisina pidettyjä ominaisuuksia sekä tavoitteita. Hiihdon katsottiin edistävän kansakoululasten fyysistä ja henkistä terveyttä sekä kasvattavan hyvinä pidettyjä luonteenominaisuuksia, kuten rohkeutta, uhrautuvaisuutta yhteisen hyvän eteen, sisua, vastuuntuntoa, sääntöjen noudattamista ja kurinalaisuutta. Keskeisenä kasvatuksellisena tavoitteena oli sopeutuminen yhteiskuntaan sekä kasvaminen yhteisöllisyyteen. Lisäksi hiihdon kasvatuksellisiksi tavoitteiksi asetettiin lasten kasvattaminen isänmaallisuuteen sekä maanpuolustustahdon ja – kyvyn omaaviksi kansalaisiksi. Hiihdon merkitystä kansakoulun liikuntakasvatuksessa perusteltiin sen tarpeellisuudella maanpuolustuksen kannalta.