Monikulttuurisen potilaan ja perheen ohjaus päiväkirurgiassa

Abstract

Monikulttuurisuus on lisääntynyt Suomessa nopeasti, ja tämä näkyy terveydenhuollossa uusina haasteina. Samaan aikaan päiväkirurgia on yleistynyt ja nopea kotiutuminen on asettanut uusia vaatimuksia ohjaukselle. Tässä tutkimuksessa kuvataan monikulttuuristen potilaiden ja perheiden kotiutusohjausta päiväkirurgiassa. Tutkimustehtävinä oli selvittää miten hoitajat kokevat monikulttuurisen potilaan ja perheen ohjauksen, sekä mitä monikulttuurisen potilaan kotiutusohjauksessa tapahtuu. Tutkimuksen tavoitteena oli saada uutta tietoa eri kulttuuritaustoista tulevien potilaiden ja heidän perheidensä ohjauksen ja päiväkirurgisen hoidon kehittämiseen.

Tutkimuksen aineisto kerättiin havainnoimalla monikulttuuristen potilaiden kotiutusohjausta päiväkirurgiassa ja haastattelemalla päiväkirurgisia sairaanhoitajia. Ohjaukset ja haastattelut tallennettiin videonauhalle. Tutkimukseen osallistui yhdeksän potilasta, joista neljä oli lapsia. Ohjauksissa havainnoitiin seitsemää eri hoitajaa, joista viisi osallistui haastatteluun. Lisäksi pelkkään haastatteluun osallistui neljä hoitajaa. Havainnoinnissa käytettiin ei-osallistuvaa strukturoimatonta menetelmää ja haastattelut olivat avoimia laadullisia haastatteluja. Haastattelu- ja havainnointiaineistot analysoitiin erikseen induktiivisen sisällönanalyysin keinoin.

Hoitajien kokemuksissa korostui huoli potilaan ohjeiden ymmärtämisestä ja hoitajilla oli useita tapoja varmistaa ymmärtäminen. Monikulttuuristen potilaiden hoitoa pidettiin vaativana ja aikaa vievänä. Suurimmat vaikeudet johtuivat kielieroista, lisäksi erityisesti kipukäyttäytymisen erilaisuus ja perheen rooliin liittyvät erot koettiin haastaviksi. Kulttuurierojen tunnistaminen oli yksilöllistä ja niihin suhtautuminen vaihteli torjunnasta kriittisyyteen ja hyväksyntään. Osa hoitajista pyrki huomioimaan kulttuurierot hoidossa, osa piti poikkeuksetta kiinni osaston säännöistä.

Havainnoiduissa ohjaustilanteissa näkyi hoitajan, potilaan ja lapsipotilaiden vanhempien pyrkimys ohjeiden ymmärtämiseen. Sekä potilaat että hoitajat käyttivät useita menetelmiä ymmärtämisen varmistamiseen. Ohjaus toteutettiin joko lähtemällä potilaan tarpeista tai yleisluontoisesti ohjaamalla kaikki potilaat samalla tavalla. Ohjaustilanteissa potilas oli joko täysin passiivinen vastaanottaja tai aktiivinen osallistuja. Ohjaus tapahtui tavallisesti heräämössä potilaan maatessa tai istuessa sängyllä hoitajan seisoessa vieressä. Ohjaustilannetta vaikeuttivat potilaan suhtautuminen ohjaukseen ja kieliongelmat.

Hoitotyössä ja ohjauksessa tarvittaisiin lisää tietoa kulttuuritaustan kokonaisvaltaisesta merkityksestä. Lisäksi tarvitaan keskustelua siitä, onko kaikkien potilaiden hoitaminen samalla tavalla hyvää hoitoa. Lisätutkimusta tarvitaan monikulttuuristen potilaiden ja perheiden kokemuksista saamastaan hoidosta ja ohjauksesta päiväkirurgiassa.

Avainsanat: kulttuuri, ohjaus, perhe, päiväkirurginen hoito