Perussuomalaisten argumentaation lähtökohdat ja tekniikat eduskuntavaalien tv-vaalikeskusteluissa 2003-2011
VAINIKKA, MARKO (2011)
2011
Valtio-oppi - Political Science
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-11-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21936
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21936
Tiivistelmä
Perussuomalaiset on suomalaisen puoluekartan komeetta 2000-luvulla. PS:ten kannatus on noussut kymmenessä vuodessa noin prosentin marginaalisesta kannatuksesta yli viidentoista prosentin gallup-kannatukseen vuoden 2011 eduskuntavaalien alla. Tämä tutkielma pyrkii selvittämään, onko PS:ten argumentaatio (lähtökohdat ja tekniikat) muuttunut vuosien 2003–2011 välisenä aikana eduskuntavaalien tv -vaalikeskusteluissa ja miten PS:ten argumentaatio eroaa ns. perinteisten ”valtapuolueiden” argumentaatiosta. Eroja tarkastellaan argumentaation lähtökohtien ja tekniikoiden lisäksi Arend Lijphartin kuvaamien ristiriitaulottuvuuksien kautta. Populististen ja valtapuolueiden erot tiivistyvät yhteen ainoaan ristiriitaulottuvuuteen: eliitti vastaan kansa -ristiriitaulottuvuuteen, johon voidaan sisällyttää mm. kansallinen vastaan kansainvälinen -ristiriitaulottuvuus. Populisteilla ja valtapuolueilla on myös erilaiset käsityksen demokratiasta.
Varsinaisena tutkimusmenetelmänä on Chaim Perelmanin argumentaatioteoria, joka sisältää argumentaation lähtökohdat ja tekniikat. Argumentaation lähtökohdilla ja tekniikoilla puhuja pyrkii vakuuttamaan yleisön väitteidensä kannatettavuudesta ja suostuttelemaan yleisön väitteidensä kannalle. Poliittisessa vaalipuheessa tämä tarkoittaa sitä, että puhuja pyrkii saamaan yleisön hyväksynnän väitteilleen. Jos yleisö hyväksyy poliitikon väitteet, se on myös valmis äänestämään poliitikkoa tai hänen edustamaansa puoluetta. Onnistunut argumentaatio realisoituu poliittisena kannatuksena ja lopulta poliittisena valtana, jolla voi edistää poliittisia tavoitteitaan.
Tutkimuksessa keskitytään selvittämään PS:ten argumentaation mahdollista muutosta vuodesta 2003 vuoteen 2011 ja argumentaation eroja perinteisiin valtapuolueisiin kahden politiikkateeman avulla. Yhtenä politiikkateemana on hyvinvointipolitiikka ja toisena ulko- ja turvallisuuspolitiikka. PS:ten argumentaation suurin muutos vuosien 2003–2011 television vaalikeskusteluissa on yleisön kasvanut hyväksyntä PS:ten poliittiselle sanomalle. Yhä useampi äänestäjä on nykyisin valmis hyväksymään PS:ten politiikan. Tämä tarkoittaa sitä, että yhä useampi on myös valmis äänestämään PS:sia.
PS:ten ja valtapuolueiden argumentaation suurimmat erot eivät löydy argumentaation lähtökohdista ja tekniikoista, vaan teoriapohjaan nojautuen eliitti vastaan kansa -ristiriitaulottuvuudesta. Populistisen PS:ten ja elitististen valtapuolueiden eliitti vastaan kansa -ristiriitaulottuvuus on sovittamaton.
Aateperinteiden ja ideologioiden muutokset näkyvät suomalaisten puolueiden argumentaatiossa. Vaikka puolueet ovat edelleen sijoitettavissa vasemmisto–oikeisto-akselille, niin yksittäisen puolueen argumentaatio voi sisältää niin vasemmistolaisia kuin oikeistolaisiakin piirteitä tai konservatiivisia ja sosialistisia piirteitä. Puolueet pyrkivät argumentaatiollaan vetoamaan kaikkiin ihmisiin, jotka ovat valmiita hyväksymään puolueiden arvot ja arvomaailman.
Asiasanat:Perussuomalaiset, argumentaation lähtökohdat ja tekniikat, eliitti vastaan kansa
Varsinaisena tutkimusmenetelmänä on Chaim Perelmanin argumentaatioteoria, joka sisältää argumentaation lähtökohdat ja tekniikat. Argumentaation lähtökohdilla ja tekniikoilla puhuja pyrkii vakuuttamaan yleisön väitteidensä kannatettavuudesta ja suostuttelemaan yleisön väitteidensä kannalle. Poliittisessa vaalipuheessa tämä tarkoittaa sitä, että puhuja pyrkii saamaan yleisön hyväksynnän väitteilleen. Jos yleisö hyväksyy poliitikon väitteet, se on myös valmis äänestämään poliitikkoa tai hänen edustamaansa puoluetta. Onnistunut argumentaatio realisoituu poliittisena kannatuksena ja lopulta poliittisena valtana, jolla voi edistää poliittisia tavoitteitaan.
Tutkimuksessa keskitytään selvittämään PS:ten argumentaation mahdollista muutosta vuodesta 2003 vuoteen 2011 ja argumentaation eroja perinteisiin valtapuolueisiin kahden politiikkateeman avulla. Yhtenä politiikkateemana on hyvinvointipolitiikka ja toisena ulko- ja turvallisuuspolitiikka. PS:ten argumentaation suurin muutos vuosien 2003–2011 television vaalikeskusteluissa on yleisön kasvanut hyväksyntä PS:ten poliittiselle sanomalle. Yhä useampi äänestäjä on nykyisin valmis hyväksymään PS:ten politiikan. Tämä tarkoittaa sitä, että yhä useampi on myös valmis äänestämään PS:sia.
PS:ten ja valtapuolueiden argumentaation suurimmat erot eivät löydy argumentaation lähtökohdista ja tekniikoista, vaan teoriapohjaan nojautuen eliitti vastaan kansa -ristiriitaulottuvuudesta. Populistisen PS:ten ja elitististen valtapuolueiden eliitti vastaan kansa -ristiriitaulottuvuus on sovittamaton.
Aateperinteiden ja ideologioiden muutokset näkyvät suomalaisten puolueiden argumentaatiossa. Vaikka puolueet ovat edelleen sijoitettavissa vasemmisto–oikeisto-akselille, niin yksittäisen puolueen argumentaatio voi sisältää niin vasemmistolaisia kuin oikeistolaisiakin piirteitä tai konservatiivisia ja sosialistisia piirteitä. Puolueet pyrkivät argumentaatiollaan vetoamaan kaikkiin ihmisiin, jotka ovat valmiita hyväksymään puolueiden arvot ja arvomaailman.
Asiasanat:Perussuomalaiset, argumentaation lähtökohdat ja tekniikat, eliitti vastaan kansa