Elämän episodit: oppilaat päiväkirjasarjakuvaa tekemässä
SASSILA, LAURI (2011)
2011
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-11-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21933
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21933
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena oli tutkia viidesluokkalaisten lasten kokemusmaailman jäsentymistä omaelämänkerralliseksi sarjakuvaksi. Tutkielmassa tulkittiin viidennen luokan oppilaiden 14 päivän mittaisia sarjakuvapäiväkirjoja. Tutkimusongelmana esitettiin se, minkälaisia tekstejä sarjakuvapäiväkirjatyöskentely tuotti.
Tutkielma oli luonteeltaan etnografinen ja siihen kuului tutkijan tutkivana opettajana toimiminen. Sarjakuvapäivätyöskentelyä käytettiin aineiston tuottamisen menetelmänä ja sarjakuvapäiväkirjojen tulkinnassa hyödynnettiin episodista haastattelua. Yhteensä neljä oppilasta kutsuttiin haastatteluun. Oppilaat toimivat edustavan valinnan kautta poimittuina informantteina. Haastattelussa avattiin sarjakuvapäiväkirjojen työstämiseen liittyviä kokemuksia ja sarjakuvanpäiväkirjan tarinoiden taustalla olevia episodeja sekä ennen kaikkea kirjoitettujen ja piirrettyjen tarinoiden merkityksiä. Sarjakuvapäiväkirjoja tarkasteltiin yhtäältä sarjakuvanarratologian näkökulmasta, mutta tulkinta kohdennettiin myös identiteettikysymyksiin. Sarjakuvapäiväkirjoja siis tulkittiin narratiiveina ja oppilaiden narratiivisen identiteetin välittäjinä.
Tutkielma perustui olettamukselle, että oppilaiden narratiivista identiteettiä voidaan tulkita tekstien kautta välittyneenä produktiivisena tuotoksena. Tutkielmassa oppilaiden narratiivinen identiteetti, sen sarjakuvapäiväkirjan lehdillä esitetyssä muodossa, näytti perustuvan vahvasti konkreettisten tapahtumien varaan. Tulkintahavaintona oli, että haastateltujen oppilaiden tarinoissa merkitykselliset episodit rakensivat oppilaan tarinaa ja narratiivista identiteettiä kaikkein selkeimmin. Oppilaiden sarjakuvapäiväkirjoissa ilmeni vahvasti tapahtumien käsittäminen tavallinen—epätavallinen-akselin sekä hauskuus—tylsyys-rinnastuksen avulla. Sarjakuvapäiväkirjoissa ilmeni myös kerronnallisten funktioiden niukkuutta, eikä oppilaiden kaikista päiväkirjaproduktin päivistä löytynyt kerrottavaa. Kokemusten esittämisessä oppilaat tukeutuivat voimakkaasti yksittäisten päivien tapahtumiin. Päiväkohtainen rajaus korosti kerronnan kiinnittymistä nykyisyyden kuvaukseen.
Tutkielman loppuosassa pohdittiin narratiivisuutta yhteiskunnallisista lähtökohdista. Narratiivisen identiteetin rakentumista tarkasteltiin yksilöllisen ja kulttuurisen identiteettidiskurssin näkökulmasta. Pohdinnan tarkoituksena oli kuvata, miten oppilaiden narratiivinen identiteetti suhteutuu kulttuurisiin kertomuksiin.
Asiasanat:narratiivinen identiteetti, narratiivinen tutkimus, narratologia, omaelämänkerrallinen sarjakuva, sarjakuva
Tutkielma oli luonteeltaan etnografinen ja siihen kuului tutkijan tutkivana opettajana toimiminen. Sarjakuvapäivätyöskentelyä käytettiin aineiston tuottamisen menetelmänä ja sarjakuvapäiväkirjojen tulkinnassa hyödynnettiin episodista haastattelua. Yhteensä neljä oppilasta kutsuttiin haastatteluun. Oppilaat toimivat edustavan valinnan kautta poimittuina informantteina. Haastattelussa avattiin sarjakuvapäiväkirjojen työstämiseen liittyviä kokemuksia ja sarjakuvanpäiväkirjan tarinoiden taustalla olevia episodeja sekä ennen kaikkea kirjoitettujen ja piirrettyjen tarinoiden merkityksiä. Sarjakuvapäiväkirjoja tarkasteltiin yhtäältä sarjakuvanarratologian näkökulmasta, mutta tulkinta kohdennettiin myös identiteettikysymyksiin. Sarjakuvapäiväkirjoja siis tulkittiin narratiiveina ja oppilaiden narratiivisen identiteetin välittäjinä.
Tutkielma perustui olettamukselle, että oppilaiden narratiivista identiteettiä voidaan tulkita tekstien kautta välittyneenä produktiivisena tuotoksena. Tutkielmassa oppilaiden narratiivinen identiteetti, sen sarjakuvapäiväkirjan lehdillä esitetyssä muodossa, näytti perustuvan vahvasti konkreettisten tapahtumien varaan. Tulkintahavaintona oli, että haastateltujen oppilaiden tarinoissa merkitykselliset episodit rakensivat oppilaan tarinaa ja narratiivista identiteettiä kaikkein selkeimmin. Oppilaiden sarjakuvapäiväkirjoissa ilmeni vahvasti tapahtumien käsittäminen tavallinen—epätavallinen-akselin sekä hauskuus—tylsyys-rinnastuksen avulla. Sarjakuvapäiväkirjoissa ilmeni myös kerronnallisten funktioiden niukkuutta, eikä oppilaiden kaikista päiväkirjaproduktin päivistä löytynyt kerrottavaa. Kokemusten esittämisessä oppilaat tukeutuivat voimakkaasti yksittäisten päivien tapahtumiin. Päiväkohtainen rajaus korosti kerronnan kiinnittymistä nykyisyyden kuvaukseen.
Tutkielman loppuosassa pohdittiin narratiivisuutta yhteiskunnallisista lähtökohdista. Narratiivisen identiteetin rakentumista tarkasteltiin yksilöllisen ja kulttuurisen identiteettidiskurssin näkökulmasta. Pohdinnan tarkoituksena oli kuvata, miten oppilaiden narratiivinen identiteetti suhteutuu kulttuurisiin kertomuksiin.
Asiasanat:narratiivinen identiteetti, narratiivinen tutkimus, narratologia, omaelämänkerrallinen sarjakuva, sarjakuva