Identiteettipolitiikka ja identiteettineuvottelu suomalaisissa masennuskertomuksissa

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut tarkastella suomalaisten kirjoittamia omaelämäkerrallisia masennuskertomuksia ja niissä ilmenevää identiteettineuvottelua ja identiteettipolitiikkaa. Tutkimuskysymykset koskevat sitä, keiden ääniä kertomuksissa esiintyy ja miten identiteetistä niissä neuvotellaan. Tutkimuksen teoreettiseksi tarkastelupohjaksi olen ottanut masennuskäsityksiä ja ehdotettuja masennuksen hoitomuotoja eri tiedeperinteistä. Tarkastelussa ja vertailussa ovat psykiatriset, kognitiivisen psykologian mukaiset ja psykoanalyyttiset lähestymistavat masennukseen. Lisäksi tutkimuksessa on esitelty antipsykiatrista ja medikalisaatiovastaista kritiikkiä, jota eri tieteenaloilla on esitetty. Tutkimuksessa käydään läpi myös sosiaalitieteellistä masennustutkimusta ja identiteetin tutkimuksen lähtökohtia sekä esitellään identiteettipolitiikan ja identiteettineuvottelun käsitteet.

Tutkimuksen aineistona on käytetty 2009 julkaistua kirjaa Sairauteni nimi on masennus, johon on kerätty 19 suomalaisten kirjoittamaa masennuskertomusta. Tutkimus on aineistolähtöinen ja analyysimenetelmänä on käytetty aineiston fenomenologista kuvailua, jossa on hyödynnetty näkökulmia sekä kertomuksen tutkimuksesta, diskurssianalyysista että sisällönanalyysista. Aineistoa on järjestetty kategorioihin sen mukaan, millaisia teemoja, ääniä ja lausumia kertomuksissa esiintyy.

Tutkimuksen oleellisimpia tuloksia ovat ne monet eri tavat, joilla identiteetistä sekä masennuksen merkityksistä ja oikeutuksista kertomuksissa neuvotellaan. Etenkin psykiatrisen ja psykoanalyyttisen kielen läpitunkevuus tavoissa, joilla kertojat mieltävät itseään ja omaa tilaansa nousi esiin voimakkaasti. Antipsykiatrista vastapuhetta ei kertomuksista sellaisenaan löytynyt. Näkyvää neuvottelua esiintyi kuitenkin masennuksen ilmiönä kantamasta stigmasta, erityisesti työn ja työkyvyttömyyden teemoista, sekä masentuneiden omasta toimijuudesta suhteessa tarjottaviin hoitomuotoihin kuten esimerkiksi lääkitykseen. Syntyi kuva eräänlaisesta ”hyvästä identiteetistä” joka masentuneen tulisi omaksua ja jota kohti pyrkiä. Tärkeimpänä tutkimustuloksena pidän huomiota siitä, että kieli on erottamaton osa ajattelua ja asenteita jotakin ilmiötä kohtaan. Kieli vaikuttaa huomaamattomastikin siihen, miten masennukseen yksityisesti ja yhteiskunnallisesti suhtaudutaan. Ei ole merkityksetöntä, millä tavalla masennuksesta puhutaan, sillä kaikki määrittelyt pitävät sisällään laajempia merkityksiä ja sosiaalisia todellisuuksia, jotka eivät koskaan ole ongelmattomia tai varsinkaan neutraaleja. Sosiaalipsykologian viitekehyksessä nämä ovat osa suurempaa keskustelua diskursiivisesta vallankäytöstä.

Avainsanat: Masennus, identiteetti, identiteettipolitiikka, identiteettineuvottelu, medikalisaatio, psykiatria, psykoanalyysi, kognitiivinen psykologia