Les pratiques énonciatives dialogiques dans l'apprentissage et la correction de fautes de langue dans un cours de FLE d'apprenants finlandais
JAUHIAINEN, HELI (2011)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
JAUHIAINEN, HELI
2011
Ranskan kieli - French Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
Hyväksymispäivämäärä
2011-11-22Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee ensisijaisesti dialogisuuden ilmenemistä opetuksessa. Pohdinnan lähtökohtana ovat tutkijan havainnot monologisuuden ilmenemisestä yliopisto-opetuksessa. Dialogisuus on määritelty välttämättömäksi opetuksen osaksi, oppimisen mahdollistajaksi, joka on yhteydessä mm. motivointiin. Monologinen oppimisilmapiiri sellaisena, kuin se kuvataan tässä tutkimuksessa, voi pahimmillaan estää oppimisen. Pohdinnan päättää dialogisuuden liittäminen oppimisstrategioiden teoriaan, missä todetaan dialogisuuden mahdollistavan oppilaan sosiaalis-affektiivisten oppimisstrategioiden käytön antamalla niille tilaa.
Tutkimuksen oletuksiin kuuluu, että dialogisen opetusideologian omaava opettaja luo ympärilleen hedelmällisen (turvallisen, kannustavan, jne.) oppimisympäristön. Miten hän sen tekee käytännön diskurssin tasolla? Millaisia dialogisen ilmapiirin piirteitä voi käytännön opetusdiskurssista löytää? Tutkimuksessa on haluttu konkreettisesti kuvata tapoja rakentaa dialogista opetusilmapiiriä sekä tällaisen ilmapiirin piirteitä käytännön opetuspuheen tasolla. Tätä on tutkittu 'opettaja-minän' pitämän oppitunnin nauhoittamisen avulla (tutkija-opettajan autorefleksiivinen tutkimusote): 90 minuutin oppitunti on transkriboitu aineistoksi ja sitä on tutkittu diskurssianalyyttisesti 'bahtinilaisittain'.
Yksi tärkeimmistä tutkimuksessa löytyneistä dialogiseksi tulkituista puhetavoista on lausuma, jolla korjataan epätäydellistä vastausta: "[Kyllä], [oppilaan vastaus uudelleen muotoiltuna, korjattuna]", jota säestää hyväksyvä katse ja ystävällinen äänensävy. Lausuma mahdollistaa kolme asiaa samanaikaisesti: oppilaan korjaamisen (oppilaan vastaus modifioidan oikeaan muotoon) ja opettamisen (toisto, oppilas altistuu uudelleen vastauksen oikealle muodolle) sekä kannustamisen (lausuman alkuosan affirmaatio jossain määrin hyväksyy 'osittain oikean' vastauksen, jolla opettaja epäsuorasti kiittää oppilasta yrityksestä). Hyväksyvä katse ja ystävällinen äänensävy, sekä yrittämisen kannustaminen virheestä huolimatta pitävät yllä oppimisen kannalta hedelmällistä oppimis- ja opetusilmapiiriä.
Tutkimuskohteen luonteesta johtuen (yksi tutkittava oppitunti ja opettaja) tuloksia löytyi suhteellisen vaatimaton määrä, mutta tutkimus voi antaa jonkinlaista ideaa siitä, millaista 'dialogisen' oppimisympäristön luominen käytännön opetusdiskurssin tasolla voisi olla. Edellä mainittu lausuma on osallistuvan havainnoinnin keinoin havaittu myös erään toisen dialogiseksi tulkitun opettajan puheessa. Ansioituneita opettajia tutkimalla voisi löytää enemmän kannustavia tai muilla tavoin positiivisen oppimisilmapiirin luomiseen tähtääviä käyttäytymismalleja, joita muiden opettajien olisi mahdollista soveltaa omassa työssään.
Tutkimuksessa on analysoitu myös Kielten yleiseurooppalaisen viitekehyksen ohjaavia periaatteita dialogisuuden näkökulmasta ja todettu ne 'dialogisiksi'.
Tutkimuksessa on sisällä toinen tutkimus opettaja-minän ranskan kielen oppitunnilla korjaamista ja korjaamatta jättämistä virheistä kommunikaation opetuksen näkökulmasta, johon liittyy myös analyysi Kielten yleiseurooppalaisen viitekehyksen virheidenkäsittelyosiosta. Tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota joihinkin suomalaisille tyypillisiin virheisiin ranskan kielen käytössä ja kannustettu jatkotutkimukseen kontrastiivisen kielenanalyysin keinoin, jotta opetus kohdistuisi erityisesti suomalaisille kielenoppijoille ominaisten ongelmien ehkäisyyn. Toinen tärkeä tehtävä suomalaisten ranskan opetuksen suhteen olisi kerätä opetussanastoa suomalaisille ranskan kielen opettajille ja kouluttaa heitä käyttämään ranskan kieltä opetuksessa mahdollisimman paljon, jotta oppijoiden suullinen taito pääsisi paremmin kehittymään, kuin tähän asti.
Tutkimus on palautettu lähes nykymuodossa ensimmäisen kerran vuonna 2008 ja noin 80-sivuisena vuonna 2005. Tutkimus on kaiken kaikkiaan monikerroksinen ja siinä pohdituista teemoista voi tarjoutua (ja on voinut jo tarjoutua) ideoita uusille tutkimuksille.
Asiasanat:dialogisuus, monologisuus, puhetavat, virheiden korjaaminen, opetus, oppiminen, reflektiivisyys, ranskan kieli, kielten yleiseurooppalainen viitekehys, opiskeluilmapiiri
Tutkimuksen oletuksiin kuuluu, että dialogisen opetusideologian omaava opettaja luo ympärilleen hedelmällisen (turvallisen, kannustavan, jne.) oppimisympäristön. Miten hän sen tekee käytännön diskurssin tasolla? Millaisia dialogisen ilmapiirin piirteitä voi käytännön opetusdiskurssista löytää? Tutkimuksessa on haluttu konkreettisesti kuvata tapoja rakentaa dialogista opetusilmapiiriä sekä tällaisen ilmapiirin piirteitä käytännön opetuspuheen tasolla. Tätä on tutkittu 'opettaja-minän' pitämän oppitunnin nauhoittamisen avulla (tutkija-opettajan autorefleksiivinen tutkimusote): 90 minuutin oppitunti on transkriboitu aineistoksi ja sitä on tutkittu diskurssianalyyttisesti 'bahtinilaisittain'.
Yksi tärkeimmistä tutkimuksessa löytyneistä dialogiseksi tulkituista puhetavoista on lausuma, jolla korjataan epätäydellistä vastausta: "[Kyllä], [oppilaan vastaus uudelleen muotoiltuna, korjattuna]", jota säestää hyväksyvä katse ja ystävällinen äänensävy. Lausuma mahdollistaa kolme asiaa samanaikaisesti: oppilaan korjaamisen (oppilaan vastaus modifioidan oikeaan muotoon) ja opettamisen (toisto, oppilas altistuu uudelleen vastauksen oikealle muodolle) sekä kannustamisen (lausuman alkuosan affirmaatio jossain määrin hyväksyy 'osittain oikean' vastauksen, jolla opettaja epäsuorasti kiittää oppilasta yrityksestä). Hyväksyvä katse ja ystävällinen äänensävy, sekä yrittämisen kannustaminen virheestä huolimatta pitävät yllä oppimisen kannalta hedelmällistä oppimis- ja opetusilmapiiriä.
Tutkimuskohteen luonteesta johtuen (yksi tutkittava oppitunti ja opettaja) tuloksia löytyi suhteellisen vaatimaton määrä, mutta tutkimus voi antaa jonkinlaista ideaa siitä, millaista 'dialogisen' oppimisympäristön luominen käytännön opetusdiskurssin tasolla voisi olla. Edellä mainittu lausuma on osallistuvan havainnoinnin keinoin havaittu myös erään toisen dialogiseksi tulkitun opettajan puheessa. Ansioituneita opettajia tutkimalla voisi löytää enemmän kannustavia tai muilla tavoin positiivisen oppimisilmapiirin luomiseen tähtääviä käyttäytymismalleja, joita muiden opettajien olisi mahdollista soveltaa omassa työssään.
Tutkimuksessa on analysoitu myös Kielten yleiseurooppalaisen viitekehyksen ohjaavia periaatteita dialogisuuden näkökulmasta ja todettu ne 'dialogisiksi'.
Tutkimuksessa on sisällä toinen tutkimus opettaja-minän ranskan kielen oppitunnilla korjaamista ja korjaamatta jättämistä virheistä kommunikaation opetuksen näkökulmasta, johon liittyy myös analyysi Kielten yleiseurooppalaisen viitekehyksen virheidenkäsittelyosiosta. Tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota joihinkin suomalaisille tyypillisiin virheisiin ranskan kielen käytössä ja kannustettu jatkotutkimukseen kontrastiivisen kielenanalyysin keinoin, jotta opetus kohdistuisi erityisesti suomalaisille kielenoppijoille ominaisten ongelmien ehkäisyyn. Toinen tärkeä tehtävä suomalaisten ranskan opetuksen suhteen olisi kerätä opetussanastoa suomalaisille ranskan kielen opettajille ja kouluttaa heitä käyttämään ranskan kieltä opetuksessa mahdollisimman paljon, jotta oppijoiden suullinen taito pääsisi paremmin kehittymään, kuin tähän asti.
Tutkimus on palautettu lähes nykymuodossa ensimmäisen kerran vuonna 2008 ja noin 80-sivuisena vuonna 2005. Tutkimus on kaiken kaikkiaan monikerroksinen ja siinä pohdituista teemoista voi tarjoutua (ja on voinut jo tarjoutua) ideoita uusille tutkimuksille.
Asiasanat:dialogisuus, monologisuus, puhetavat, virheiden korjaaminen, opetus, oppiminen, reflektiivisyys, ranskan kieli, kielten yleiseurooppalainen viitekehys, opiskeluilmapiiri