Vahingonkorvauslain 5 luvun 1 pykälän mukaisen puhtaan varallisuusvahingon rajoitettu korvaaminen
KARVINEN, SANNA (2011)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KARVINEN, SANNA
2011
Yritysjuridiikka - Business Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
Hyväksymispäivämäärä
2011-11-18Tiivistelmä
Tämän tutkielman aiheena on vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 5:1 §:n mukainen puhdas varallisuusvahinko ja sen korvattavuus. Tässä tutkielmassa puhdas varallisuusvahinko käsitetään sellaiseksi taloudelliseksi vahingoksi, joka ei ole yhteydessä vahingonkärsijän itsensä kärsimään esine- tai henkilövahinkoon.
Puhtaan varallisuusvahingon korvaaminen on ollut hyvin rajoitettua niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Syitä korvaamisen rajoittamiselle on etsitty niin ihmisten arvostuksista, toimintavapauden turvaamisesta, liiallisen korvausrasituksen välttämisestä, yhteiskunnan kokonaishyödyn huomioon ottavasta teoriasta kuin itsevakuuttamisen mahdollisuudesta. Mikään näistä perusteista ei tarjoa tyhjentävää selitystä korvauksen epäämiselle. Tutkielmassa kyseenalaistetaan puhtaiden varallisuusvahinkojen asema arvoasteikolla alemman tason vahinkolajina.
Tutkielmassa on lähestytty puhtaan varallisuusvahingon ongelmaa sekä lainopillisesta että oikeustaloustieteellisestä näkökulmasta. Tutkielman lainopillinen osa perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön ja sen esitöihin, oikeuskäytäntöön ja aiempaan oikeuskirjallisuuteen aiheesta. Tutkielman oikeustaloustieteellinen osa tukeutuu Robert Cooterin ja Thomas Ulenin teokseen Law and Economics. Teoksen avulla havainnollistetaan vahingonkorvausoikeuden yksinkertaisia taloustieteellisiä ulottuvuuksia. Tutkielmassa on haluttu tarkastella erityisesti puhtaan varallisuusvahingon yhteiskunnallisen ja yksityisen kustannuksen eroa sekä poissulkemissäännön ja takaisinsaantisäännön toimivuutta ankaran vastuun ja tuottamusvastuun tilanteissa. Tätä eroa ja korvaussääntöjen kannustinvaikutuksia on tarkasteltu Giuseppe Dari-Mattiaccin artikkelin The Economics of Pure Economic Loss and the Internalisation of Multiple Externalities kautta.
Puhtaan varallisuusvahingon korvaaminen on ollut hyvin rajoitettua niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Syitä korvaamisen rajoittamiselle on etsitty niin ihmisten arvostuksista, toimintavapauden turvaamisesta, liiallisen korvausrasituksen välttämisestä, yhteiskunnan kokonaishyödyn huomioon ottavasta teoriasta kuin itsevakuuttamisen mahdollisuudesta. Mikään näistä perusteista ei tarjoa tyhjentävää selitystä korvauksen epäämiselle. Tutkielmassa kyseenalaistetaan puhtaiden varallisuusvahinkojen asema arvoasteikolla alemman tason vahinkolajina.
Tutkielmassa on lähestytty puhtaan varallisuusvahingon ongelmaa sekä lainopillisesta että oikeustaloustieteellisestä näkökulmasta. Tutkielman lainopillinen osa perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön ja sen esitöihin, oikeuskäytäntöön ja aiempaan oikeuskirjallisuuteen aiheesta. Tutkielman oikeustaloustieteellinen osa tukeutuu Robert Cooterin ja Thomas Ulenin teokseen Law and Economics. Teoksen avulla havainnollistetaan vahingonkorvausoikeuden yksinkertaisia taloustieteellisiä ulottuvuuksia. Tutkielmassa on haluttu tarkastella erityisesti puhtaan varallisuusvahingon yhteiskunnallisen ja yksityisen kustannuksen eroa sekä poissulkemissäännön ja takaisinsaantisäännön toimivuutta ankaran vastuun ja tuottamusvastuun tilanteissa. Tätä eroa ja korvaussääntöjen kannustinvaikutuksia on tarkasteltu Giuseppe Dari-Mattiaccin artikkelin The Economics of Pure Economic Loss and the Internalisation of Multiple Externalities kautta.