"KA-TU -katuteatteriryhmän Tulipunakukka syntyi tunnemeressä." Katuteatteriprosessin osatekijät.
HYTTINEN, HILKKA (2011)
2011
Teatterin ja draaman tutkimus - Theatre and Drama Research
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-11-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21911
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21911
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu –tutkielmassani Mistä osatekijöistä katuteatteriprosessi syntyy? Keskityn tutkimuksessani jäljittämään niitä polkuja, jotka johtivat KA-TU -katuteatteriryhmän Tulipunakukka-esitykseen vuonna 2007. Teen aineiston analyysissä näkyväksi prosessiin sisältyviä rakenteita, ajatusmalleja ja käsityksiä sekä kehitän lainalaisuuksia, jotka auttavat ymmärtämään kohdetta; katuteatteri-esityksen valmistamisprosessia. Keskittymällä yhden prosessin kuvaukseen ja analyysiin luon mallin katuteatteriprosessin kulusta, joka on sovellettavissa muihin vastaaviin esitysprosesseihin. Työssäni käytän Diane Taylorin luomaa repertuaarin käsitettä ja puran katuteatteriprosessin myötä syntyneen repertuaarin kirjoitetuksi tutkimukseksi. Pedagogia luovana tekona on asenne, filosofia ja maailmakatsomus, joka toimii tutkielmani yläkäsitteenä.
Tutkimusotteeni on autoetnografinen, tutkin omaa kokemustani ja työtäni ollen sekä materiaalin tuottaja, tutkimukseni kohde että kohteen havainnoija ja analysoija. Samalla kun pro gradu -tutkielmani on tutkimus, se on myös oman taiteilijuuteni kehittämishanke ja katuteatteriprosessin mallintaminen sen kuvauksen ja teoretisoinnin avulla. Tutkimukseni tulee näin myös Practice Based Research –nimisen (PBR) tutkimuksen piiriin. Autoetnografisesta näkökulmasta tutkimukseni on teos, samalla tavalla kuin ohjaamani Tulipunakukka- teatteriesitys, koska se luo uuden todellisuuden minun ja tutkimusmateriaalini kohtaamisesta.
Lähestyn tutkimusmateriaaliani kuvailemalla ja analysoimalla kolmea eri katuteatterityöpajaa. Analysoin katuteatteri-työpajoja käsitteiden repertuaari, interrogatiivinen luenta ja devising avulla. Tutkielmassani teen näkyväksi sen kuinka katuteatteri työpajojen vetäjät siirsivät oman esimerkin kautta omaa ja ryhmänsä ja sukupolvensa yhteisöllistä muistia, tarinoita ja arvoja katulaisille. Analyysini näyttää, että ryhmä- ja prosessikeskeisessä ja interrogatiivisessa luennassa prosessilla on suuri vaikutus merkitysten ilmenemiseen lopputuloksessa ja toisaalta merkitysten löytyminen vaatii tekijöidensä aktiivista panosta.
Pil Hansenin ja Bruce Barton soveltavat Practice-Based Research (PBR) käsitettä ja käyttävät omasta tutkimuksestaan nimeä Research-Based Practise (RBP). Heidän luomansa RBP kuvion avulla hahmotan kuinka taiteellinen työ, tutkimuksellinen ote ja niistä syntyvä uusi Kolmas tila ovat suhteessa toisiinsa. Analyysini osoittaa kuinka katuteatteriprosessia voi mallintaa Hansenin ja Bartonin RBP kuvion avulla.
Asiasanat:autoetnografinen tutkimus, devising-työtapa, interrogatiivinen luenta, KA-TU -katuteatteriryhmä, katuteatteri, kolmas tila, Practise-Based Research, repertuaari
Tutkimusotteeni on autoetnografinen, tutkin omaa kokemustani ja työtäni ollen sekä materiaalin tuottaja, tutkimukseni kohde että kohteen havainnoija ja analysoija. Samalla kun pro gradu -tutkielmani on tutkimus, se on myös oman taiteilijuuteni kehittämishanke ja katuteatteriprosessin mallintaminen sen kuvauksen ja teoretisoinnin avulla. Tutkimukseni tulee näin myös Practice Based Research –nimisen (PBR) tutkimuksen piiriin. Autoetnografisesta näkökulmasta tutkimukseni on teos, samalla tavalla kuin ohjaamani Tulipunakukka- teatteriesitys, koska se luo uuden todellisuuden minun ja tutkimusmateriaalini kohtaamisesta.
Lähestyn tutkimusmateriaaliani kuvailemalla ja analysoimalla kolmea eri katuteatterityöpajaa. Analysoin katuteatteri-työpajoja käsitteiden repertuaari, interrogatiivinen luenta ja devising avulla. Tutkielmassani teen näkyväksi sen kuinka katuteatteri työpajojen vetäjät siirsivät oman esimerkin kautta omaa ja ryhmänsä ja sukupolvensa yhteisöllistä muistia, tarinoita ja arvoja katulaisille. Analyysini näyttää, että ryhmä- ja prosessikeskeisessä ja interrogatiivisessa luennassa prosessilla on suuri vaikutus merkitysten ilmenemiseen lopputuloksessa ja toisaalta merkitysten löytyminen vaatii tekijöidensä aktiivista panosta.
Pil Hansenin ja Bruce Barton soveltavat Practice-Based Research (PBR) käsitettä ja käyttävät omasta tutkimuksestaan nimeä Research-Based Practise (RBP). Heidän luomansa RBP kuvion avulla hahmotan kuinka taiteellinen työ, tutkimuksellinen ote ja niistä syntyvä uusi Kolmas tila ovat suhteessa toisiinsa. Analyysini osoittaa kuinka katuteatteriprosessia voi mallintaa Hansenin ja Bartonin RBP kuvion avulla.
Asiasanat:autoetnografinen tutkimus, devising-työtapa, interrogatiivinen luenta, KA-TU -katuteatteriryhmä, katuteatteri, kolmas tila, Practise-Based Research, repertuaari