"Työelämä opettaa sitten sitäkin enemmän." Opettajien ja opettajaopiskelijoiden käsityksiä koulutuksensa antamista valmiuksista monikulttuurisen koulun kohtaamiseen.

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella opettajaksi opiskelevien ja jo valmistuneiden opettajien kokemuksia koulutuksensa sisältämistä teemoista monikulttuuriseen kouluun liittyen. Tutkimuksen tavoitteena oli eritellä ja vertailla näkemyksiä sekä muodostaa kuva opettajankoulutuksen kehittämisestä vastaamaan monikulttuuristuvan peruskoulun vaatimuksia. Mielenkiinto tutkimuksessa kohdistui opettajien näkökulmaan monikulttuurisuuden haasteista sekä opettajankoulutuksen kehittämisestä.

Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen. Nähtävissä on myös fenomenografian ja tapaustutkimuksen piirteitä. Tutkimus kohdistui tutkittavien käsitys- ja kokemusmaailmaan ja tavoitteena oli muodostaa tutkittavasta ilmiöstä todellisuutta vastaava kuva, mutta ei yleistää tutkimustuloksia laajemmin. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja avoimia kirjallisia kysymyksiä. Tutkittavina oli kuusi opettajaa ja 36 opettajaopiskelijaa. Lisäksi yhden vastavalmistuneen opettajan kokemuksia monikulttuurisesta koulusta tutkittiin tarkemmin tapaustutkimuksen tapaan. Aineiston analysointi tapahtui teemoittelun avulla.

Tutkimuksen päätuloksena oli, että opettajat ja opettajaksi opiskelevat kokivat opettajankoulutuksen monikulttuurisuutta käsittelevät teemat riittämättömiksi työelämässä kohdattavista haasteista selviämiseksi. Lisäkoulutusta opettajat kaipasivat eri kulttuureista ja niiden huomioimisesta koulun arjessa. Myös suomen kieltä heikosti osaavan oppilaan tukemisesta kaivattiin lisätietoa. Opettajien ja opiskelijoiden näkemykset lisäkoulutuksen tarpeesta olivat samansuuntaisia. Opiskelijat kokivat tarvitsevansa enemmän koulutusta erilaisiin kulttuureihin, suomen vähemmistöihin ja oppilaan puutteellisen kielitaidon aiheuttamiin haasteisiin liittyen.

Haasteellisena monikulttuurisessa koulussa opettajat kokivat koulun ja kodin välisen yhteistyön, oppilaan tukemisen ja eriyttämisen yleisopetuksen luokassa sekä kulttuurierojen, kuten uskonnon vaikutuksen koulun käytäntöihin. Vastavalmistuneen opettajan kertomuksessa haasteellisimpana kokemuksena oli maahanmuuttajaoppilaiden huomioiminen jokapäiväisessä opetuksessa. Opiskelijat pitivät haastavimpana kommunikointia oppilaan ja hänen huoltajiensa kanssa kielitaidon rajoittuneisuudesta johtuen.

Opettajankoulutusta tutkittavat halusivat kehittää enemmän monikulttuurisuuden teemoja sisältäväksi. Näitä teemoja tulisi heidän mukaansa käsitellä osana kaikkea koulutusta, ei vain yhtenä erillisenä kurssina. Opiskelijat toivoivat kokemuksellista oppimista monikulttuurisuudesta jo opintojensa aikana. Esimerkiksi harjoittelua monikulttuurisessa kouluympäristössä pidettiin tarpeellisena. Lisäksi sekä opiskelijat että opettajat kaipasivat koulutukseensa sisältöjä, jotka käsittelisivät Suomen yleisimpiä vähemmistöjä, kulttuureja ja uskontoja sekä konkreettista tietoa, miten huomioida nämä kouluarjessa. Omaehtoista tiedonhakua ja kiinnostuneisuutta eri kulttuureista pidettiin tärkeänä työelämässä vaadittavien taitojen hallitsemiseksi.

Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä, että opettajankoulutusta tulisi kehittää paremmin työelämään valmistavaksi. Koulutuksen tulisi tarjota lisää sisältöjä erilaisten oppilaiden tuen tarpeiden huomioimiseksi sekä konkreettisia välineitä opettajalle työelämän haasteista selviytymiseksi. Opettajalla tulisi uransa alkuvaiheessa olla myös mahdollisuus saada tarvitsemaansa tukea niin koulutuksen kuin kollegoidenkin taholta.

Asiasanat:monikulttuurisuus, monikulttuurisuuskasvatus, peruskoulu, opettajankoulutus