TELEVISIOUUTISET JA SUOMALAINEN TIEDE
MOKKILA, MAIJA (2011)
2011
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-11-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21889
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21889
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -työ käsittelee suomalaisen tieteen ja televisiouutisten suhdetta. Tutkimuksessa luodaan ensin katsaus suomalaisten televisiouutisten tiedeuutisoinnin määrään ja nykytilanteeseen vuoden 2009 aikana kolmelta suurimmalta valtakunnallisia televisiouutisia tuottavalta kanavalta kerätyn käsikirjoitusaineiston pohjalta. Toiseksi tutkimuksessa perehdytään syvällisesti tiedeuutisten tekoprosessissa mukana olleiden toimittajien ja tutkijoiden vuorovaikutuksesta saamiin kokemuksiin sekä laajempiin ajatuksiin tieteen ja televisiouutisten suhteesta. Tarkoitusta varten on haastateltu seitsemää tutkijaa ja seitsemää toimittajaa.
Tutkimuksen lähtökohta on fenomenologis-hermeneuttinen. Haaastatteluaineiston keräämisessä käytetään menetelmänä teemahaastattelua ja materiaalin käsittelyssä sisällönanalyysiä. Taustaluvuissa perehdytään tiedeviestintää, tiedejournalismia, tutkijoiden ja toimittajien suhdetta sekä televisiouutisten erityispiirteitä käsittelevään aikaisempaan tutkimukseen ja kirjallisuuteen. Toimittajien ja tutkijoiden suhdetta lähestytään kahden erilaisen kulttuurin kohtaamisena. Läpi tutkimuksen kulkevia teemoja ovat toimittajien ja tutkijoiden toisiaan koskevat stereotypiat, näkökulmaerot ja vuorovaikutuksen kriittiset pisteet.
Tutkimuksen määritelmän täyttäviä tiedejuttuja mahtui tarkasteluaikaan kaikkiaan 67. Pääuutislähetyksissä ajetaan siis viikoittain ulos keskimäärin 1,5 tiedeaiheista uutisinserttiä. Suurimmat aiheluokat ovat ympäristö, terveys, yhteiskunta ja teknologia. Sekä tutkijat että toimittajat pitävät mediajulkisuutta arvokkaana ja juttujen yleinen taso arvioidaan kohtuullisen hyväksi. Myös todelliset vuorovaikutustilanteissa saadut kokemukset ovat suurimmaksi osaksi positiivisia. Vaikka periaatteellisia odotuksia julkaistulle insertille ja vuorovaikutustilanteelle on runsaasti, ovat odotukset käytännössä vähäisiä.
Tutkijoiden ja toimittajien yhteistyöstä saamat kokemukset vaikuttavat tiedeuutisointiin asennoitumiseen stereotypioita enemmän. Tutkijoiden ja toimittajien näkemykset mm. tarkastamisesta, faktojen tärkeydestä, käytetystä kielestä ja jutun tyylistä ovat lähempänä toisiaan kuin aikaisemmat tutkimukset antavat ymmärtää. Vuorovaikutuksen sujuvuuteen ja tiedeaiheiden läpipääsyyn vaikuttavat kuitenkin edelleen monet ammattiryhmien sisäiset ongelmat, kuten tutkijoiden ristiriitainen suhtautuminen mielipiteiden ilmaisemiseen ja tutkimusorganisaatioiden sisäisen tiedotuksen tehottomuus, erikoistuneiden toimittajien puute ja toimitusten sisäiset asenteet.
Suomalaisen tieteen PR-pyrkimyksiä pidetään kohtuullisen vähäisinä ja tiedotusosastoilta jopa odotetaan aktiivisempaa roolia tiedeaiheiden myymisessä. Vuorovaikutuksen vähäiset ongelmat johtunevat suurimmaksi osaksi tutkijoiden sopeutumisesta journalismin toimintamalleihin. Voidaankin puhua jopa tutkijoiden mediakulttuurin syntymisestä. Television tiedeuutisoinnin edistämiseksi ehdotetaan tieteenalojen seurantavastuun jakamista kotimaan toimittajien kesken.
Asiasanat: Tiedeviestintä, tiedejournalismi, televisiouutiset ?
Tutkimuksen lähtökohta on fenomenologis-hermeneuttinen. Haaastatteluaineiston keräämisessä käytetään menetelmänä teemahaastattelua ja materiaalin käsittelyssä sisällönanalyysiä. Taustaluvuissa perehdytään tiedeviestintää, tiedejournalismia, tutkijoiden ja toimittajien suhdetta sekä televisiouutisten erityispiirteitä käsittelevään aikaisempaan tutkimukseen ja kirjallisuuteen. Toimittajien ja tutkijoiden suhdetta lähestytään kahden erilaisen kulttuurin kohtaamisena. Läpi tutkimuksen kulkevia teemoja ovat toimittajien ja tutkijoiden toisiaan koskevat stereotypiat, näkökulmaerot ja vuorovaikutuksen kriittiset pisteet.
Tutkimuksen määritelmän täyttäviä tiedejuttuja mahtui tarkasteluaikaan kaikkiaan 67. Pääuutislähetyksissä ajetaan siis viikoittain ulos keskimäärin 1,5 tiedeaiheista uutisinserttiä. Suurimmat aiheluokat ovat ympäristö, terveys, yhteiskunta ja teknologia. Sekä tutkijat että toimittajat pitävät mediajulkisuutta arvokkaana ja juttujen yleinen taso arvioidaan kohtuullisen hyväksi. Myös todelliset vuorovaikutustilanteissa saadut kokemukset ovat suurimmaksi osaksi positiivisia. Vaikka periaatteellisia odotuksia julkaistulle insertille ja vuorovaikutustilanteelle on runsaasti, ovat odotukset käytännössä vähäisiä.
Tutkijoiden ja toimittajien yhteistyöstä saamat kokemukset vaikuttavat tiedeuutisointiin asennoitumiseen stereotypioita enemmän. Tutkijoiden ja toimittajien näkemykset mm. tarkastamisesta, faktojen tärkeydestä, käytetystä kielestä ja jutun tyylistä ovat lähempänä toisiaan kuin aikaisemmat tutkimukset antavat ymmärtää. Vuorovaikutuksen sujuvuuteen ja tiedeaiheiden läpipääsyyn vaikuttavat kuitenkin edelleen monet ammattiryhmien sisäiset ongelmat, kuten tutkijoiden ristiriitainen suhtautuminen mielipiteiden ilmaisemiseen ja tutkimusorganisaatioiden sisäisen tiedotuksen tehottomuus, erikoistuneiden toimittajien puute ja toimitusten sisäiset asenteet.
Suomalaisen tieteen PR-pyrkimyksiä pidetään kohtuullisen vähäisinä ja tiedotusosastoilta jopa odotetaan aktiivisempaa roolia tiedeaiheiden myymisessä. Vuorovaikutuksen vähäiset ongelmat johtunevat suurimmaksi osaksi tutkijoiden sopeutumisesta journalismin toimintamalleihin. Voidaankin puhua jopa tutkijoiden mediakulttuurin syntymisestä. Television tiedeuutisoinnin edistämiseksi ehdotetaan tieteenalojen seurantavastuun jakamista kotimaan toimittajien kesken.
Asiasanat: Tiedeviestintä, tiedejournalismi, televisiouutiset ?