Suomen kielen allatiivin käyttö ja käytön laajentuminen
KARRIMAA, ANU (2011)
2011
Suomen kieli - Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-11-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21884
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21884
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan korpuksen avulla suomen kielen allatiivin käyttöä ja sen käytön laajentumista uusiin käyttöyhteyksiin. Korpuksena käytän HS2000-korpusta, joka sisältää Helsingin Sanomien vuosikerrat 2000 ja 2001. Kiitän Sanoma Osakeyhtiötä korpuksen käyttömahdollisuudesta.
Analyysi perustuu kahteen aineistoon. Pääaineistoon kuuluu 1 500 allatiiviesiintymää, jotka on poimittu korpuksesta niin, että korpuksen alusta, keskeltä ja lopusta on kustakin 500 esiintymää. Toinen aineisto, niin sanottu aika-aineisto, koostuu allatiivimuotoisista ajankohdan tai ajanjakson ilmauksista. Näitä ilmauksia ovat kuukaudennimet, viikonpäivien nimet, vuodenaikojen nimet sekä vuorokaudenaikojen nimet. Lisäksi mukana ovat sanat viikko ja vuosi.
Tutkimus perustuu näkemykseen, että allatiivi on – muiden paikallissijojen tavoin – laajentamassa käyttöään perinteisistä käyttöyhteyksistä uusiin. Tärkeimpiä tutkimusongelmia on kaksi: millaista on allatiivin käyttö ja millaista on allatiivin laajentumakäyttö.
Tarkastellakseni allatiivin käyttöä olen jakanut aineiston allatiiviesiintymät yhteentoista allatiivin käyttötavan ryhmään. Näitä ryhmiä ovat spatiaalinen käyttö, resipientit, benefaktiivit, kokijan ilmaukset, temporaalinen käyttö, suhteen ilmaukset, toimintaan siirtyminen, asento ja tila, aistivaikutelmaverbin täydennys, leksikaalistuneet allatiivi-ilmaukset sekä muut allatiivin käyttötavat. Ryhmäjaon pohjana olen käyttänyt lähdekirjallisuuden näkemyksiä allatiivin käytöstä. Laajentumien tunnistamiseen käytän niin ikään lähdeteosten apua.
Analyysistä käy ilmi, että vaikka allatiivin peruskäyttönä on perinteisesti pidetty spatiaalista käyttöä, aineistossani lähes puolet esiintymistä edustaa datiivista käyttöä eli resipienttejä, benefaktiiveja tai kokijan ilmauksia. Spatiaalisia esiintymistä on vain noin 17 prosenttia. Tämä tulos antaa ymmärtää, että vaikka spatiaaliset ilmaukset olisivatkin alun perin allatiivin keskeisintä käyttöaluetta, ainakin nykyään datiivinen käyttö on huomattavasti tavallisempaa.
Allatiivi on laajentunut temporaalisiin ilmauksiin, ja temporaalisia ilmauksia on pääaineistostani 1,2 prosenttia. Kaikkiaan pääaineistosta laajentumiksi voi luokitella 3,4 prosenttia esiintymistä. Analyysini perusteella allatiivi on todella laajentumassa käyttöään.
Aika-aineiston analyysistä huomaa, että allatiivi todella on temporaalisessa käytössä jo varsin luonteva sija. Kuitenkin se, millaisessa temporaalisessa käytössä allatiivi toimii, riippuu melko paljon kantasanan tarkoitteesta.
Avainsanat: pro gradu -tutkielma, allatiivi, korpustutkimus, ulkopaikallissijat, käytön laajentuminen, spatiaalisuus, temporaalisuus, datiivisuus, konseptuaalinen semantiikka
Analyysi perustuu kahteen aineistoon. Pääaineistoon kuuluu 1 500 allatiiviesiintymää, jotka on poimittu korpuksesta niin, että korpuksen alusta, keskeltä ja lopusta on kustakin 500 esiintymää. Toinen aineisto, niin sanottu aika-aineisto, koostuu allatiivimuotoisista ajankohdan tai ajanjakson ilmauksista. Näitä ilmauksia ovat kuukaudennimet, viikonpäivien nimet, vuodenaikojen nimet sekä vuorokaudenaikojen nimet. Lisäksi mukana ovat sanat viikko ja vuosi.
Tutkimus perustuu näkemykseen, että allatiivi on – muiden paikallissijojen tavoin – laajentamassa käyttöään perinteisistä käyttöyhteyksistä uusiin. Tärkeimpiä tutkimusongelmia on kaksi: millaista on allatiivin käyttö ja millaista on allatiivin laajentumakäyttö.
Tarkastellakseni allatiivin käyttöä olen jakanut aineiston allatiiviesiintymät yhteentoista allatiivin käyttötavan ryhmään. Näitä ryhmiä ovat spatiaalinen käyttö, resipientit, benefaktiivit, kokijan ilmaukset, temporaalinen käyttö, suhteen ilmaukset, toimintaan siirtyminen, asento ja tila, aistivaikutelmaverbin täydennys, leksikaalistuneet allatiivi-ilmaukset sekä muut allatiivin käyttötavat. Ryhmäjaon pohjana olen käyttänyt lähdekirjallisuuden näkemyksiä allatiivin käytöstä. Laajentumien tunnistamiseen käytän niin ikään lähdeteosten apua.
Analyysistä käy ilmi, että vaikka allatiivin peruskäyttönä on perinteisesti pidetty spatiaalista käyttöä, aineistossani lähes puolet esiintymistä edustaa datiivista käyttöä eli resipienttejä, benefaktiiveja tai kokijan ilmauksia. Spatiaalisia esiintymistä on vain noin 17 prosenttia. Tämä tulos antaa ymmärtää, että vaikka spatiaaliset ilmaukset olisivatkin alun perin allatiivin keskeisintä käyttöaluetta, ainakin nykyään datiivinen käyttö on huomattavasti tavallisempaa.
Allatiivi on laajentunut temporaalisiin ilmauksiin, ja temporaalisia ilmauksia on pääaineistostani 1,2 prosenttia. Kaikkiaan pääaineistosta laajentumiksi voi luokitella 3,4 prosenttia esiintymistä. Analyysini perusteella allatiivi on todella laajentumassa käyttöään.
Aika-aineiston analyysistä huomaa, että allatiivi todella on temporaalisessa käytössä jo varsin luonteva sija. Kuitenkin se, millaisessa temporaalisessa käytössä allatiivi toimii, riippuu melko paljon kantasanan tarkoitteesta.
Avainsanat: pro gradu -tutkielma, allatiivi, korpustutkimus, ulkopaikallissijat, käytön laajentuminen, spatiaalisuus, temporaalisuus, datiivisuus, konseptuaalinen semantiikka