Selvitys puheterapeutin ammatillisesta puheviestintäosaamisesta ja sitä mittaavan alustavan itsearviointilomakkeen toimivuudesta asiakastyössä

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on tuottaa tietoa puheterapeutin asiakastyössä tarvittavasta puheviestintäosaamisesta. Samalla tutkielmassa pyritään hahmottelemaan kuinka hyvin kirjallisuudesta valittu lääkärin puheviestintäosaamista arvioiva taitomittari soveltuu logopedian opiskelijoiden ja puheterapeuttien puheviestintäosaamisen itsearviointiin. Puheterapeutti-asiakasviestintää ei ole puheviestinnän tieteen alalla aiemmin tutkittu ja logopediset vuorovaikutustutkimukset taas ovat pääsääntöisesti keskittyneet kuvailemaan puheterapian vuorovaikutusprosessia pragmaattisesta näkökulmasta. Lisäksi tutkimusten painopiste on asiakkaan vuorovaikutuksen tarkastelemisessa. Vähäisen tutkimuksen vuoksi aihetta lähestytään tutkielmassa lääkäri-potilasviestinnän tutkimuksen kautta, mikä on jo pitkään ollut terveysviestinnän yleisin tutkimuskohde.

Tutkielman näkökulma on laadullinen, ja se toteutettiin teemahaastatteluin syksyllä 2009. Haastateltavina oli neljä logopedian oppiaineen parissa työskentelevää puheterapeuttia. Haastattelujen sisältö analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysimenetelmän avulla. Puheviestintäosaamista tarkastellaan interpersonaalisessa ja relationaalisessa kontekstissa.

Tutkielman tulosten perusteella puheterapeutin puheviestintäosaaminen koostuu aiemman puheviestintäosaamista tarkastelevan tutkimuksen mukaisesti tiedoista, taidoista ja motivaatiosta. Lisäksi osaamisessa korostuu eettinen ulottuvuus. Puheviestintäosaaminen on puheterapeuttien mukaan ammattiosaamisen ydinaluetta, sillä koko kuntoutus perustuu toimivaan viestintään. Erityisesti puheterapiassa korostuu asiakassuhteen rakentamisen taitoalue, jossa motivointi, luottamuksen rakentaminen, vastavuoroisuus sekä asiakaslähtöiseen ja neuvottelevaan yhteistyöhön pyrkiminen ovat tärkeitä osataitoja. Tärkeää puheterapiassa on myös analyyttiseen kuuntelemiseen perustuva tiedon kerääminen sekä ystävällisyyden ja empatian osoittaminen. Toisin kuin lääkärin vastaanotolla puheterapiassa ei tulosten perusteella esiinny lainkaan konfliktilanteita ja jännitteisyyttäkin ilmenee vähäisesti. Puheterapeutin ammatissa on kuitenkin yhtäläisyyksiä lääkärin professioon ja alun perin lääkärin puheviestintäosaamisen arviointiin kehitetty taitomittari on näin ollen toimiva pohja itsearviointilomakkeen mahdolliselle jatkokehittelylle. Taitomittaria voi jatkokehittelyissä rakentaa kliinisen haastattelutilanteen sijaan enemmän terapeuttisen keskustelutilanteen kaltaiseksi ja korostaa arvioinnissa nykyistä paremmin relationaalisen kompetenssin taitoalueita. Arvioitavia taitoalueita ja niihin kuuluvia osa-alueita voi myös muokata selkeämmiksi.

Asiasanat: ammattiosaaminen, puheviestintäosaaminen, puheviestintätaito, puheterapeutti-asiakasviestintä, puheterapeutti-asiakassuhde, lääkäri-potilasviestintä, terveysviestintä, arviointi, taitomittari, itsearviointilomake