Maisterivaiheen opiskelijavalinta kauppatieteellisen alan yliopistokoulutuksessa
KAUPPINEN, HEIDI (2011)
2011
Hallintotiede, korkeakouluhallinto ja -johtaminen - Administrative Science, Higher Education Managem.
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-10-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21866
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21866
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan sitä miten maisterivaiheen opiskelijavalinnan menettelytavat ovat muotoutuneet Suomessa kauppatieteellisen alan yliopistokoulutuksessa. Lisäksi havainnoidaan miten menettelytapoihin liittyvä prosessi koetaan pääaineissa vaikutusmahdollisuuksien ja hierarkkisten kysymysten näkökulmasta. Tutkimuskysymykseen liittyen tarkastellaan myös menettelytapojen ulkoisia vaikutuksia eli opiskelijoiden mahdollisuuksia liikkua korkeakoulusta toiseen. Neljä kuvitteellista hakijaprofiilia toimivatkin koko tutkielman punaisena lankana. Tutkielman tavoitteena oli lisätä yleisesti ymmärrystä ja herättää myös hakijat pohtimaan hakupäätöksen tekoa ja siihen liittyviä tekijöitä entistä tarkemmin.
Kyseessä oli kvalitatiivinen tutkimus, jonka tutkimusaineisto perustui viiteen yliopistotapaukseen (kauppatieteelliseen yksikköön), joissa haastateltiin yhteensä yhdeksää opintohallinto- tai pääainetason edustajaa. Aineisto analysoitiin teorialähtöisesti ja sitä käsiteltiin etupäässä teemoittelemalla. Teemat pohjautuivat menettelytapojen muotoutumisen prosessin viitekehykseen, joka koostuu menettelytapojen muotoutumisen vaiheista (ongelman havaitseminen ja määrittely, menettelytapojen muodostaminen, toteutus, arviointi), vertikaalisesta näkökulmasta, horisontaalisesta verkostonäkökulmasta sekä kontekstista.
Aineiston perusteella valintaperusteita oli muodostettu yhteistyössä, joskin yksittäisellä henkilöllä saattoi olla suurikin rooli. Menettelytavat olivat hioutuneet käytännön kokemusten myötä ja mahdollisuutta tehdä tarvittaessa muutoksia pidettiinkin erittäin tärkeänä. Käytännön toteutukseen liittyi vahvasti menettelytapojen tulkinta. Lisäksi runsas työmäärä, aikataulupaineet sekä rajalliset resurssit asettivat toteutukseen omat haasteensa. Erityisen ongelmalliseksi todettiin opiskelijoiden sitoutumattomuus opiskeluun ja hidas valmistuminen. Menettelytapoihin oltiin silti tyytyväisiä ja ne koettiin toimiviksi eli koettiin että saatiin hyviä hakijoita. Arviointi, kuten opintojen etenemisen systemaattinen seuranta, oli kuitenkin vähäistä. Aineistossa ilmeni jonkin verran kontrollia, mutta ei valtataisteluita. Pääaineetkaan eivät kokeneet prosessia ulkoapäin määritellyksi.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että toteutuksen rajoitteisiin ja systemaattiseen arviointiin tulisi kiinnittää jatkossa enemmän huomiota. Pohdittavaksi tulisi nostaa myös valintaperusteisiin jätetty tulkinnallisuus ja liikkumavara. Yliopiston kannalta liian yksityiskohtaiset määrittelyt eivät jäykistä sen toimintaa, mikä onkin tärkeää, sillä kaikkia mahdollisia tilanteita ei voida valintaperusteissa huomioida. Hakijalle tämä voi kuitenkin olla hankalaa muun muassa oikeudenmukaisen prosessin varmentamisen näkökulmasta. Tärkeä viesti hakijalle onkin suorittaa aiemmat opinnot mahdollisimman hyvin arvosanoin ja sisällöin. Erityisesti kannattaa ennen hakupäätöksen tekoa ottaa selvää eri yliopistojen käytänteistä ja tulkintatavoista sekä tiedostaa, että voi olla johonkin yliopistoon ja pääaineeseen hyvä hakija, vaikkei johonkin toiseen olisi.
Asiasanat:liikkuvuus, maisterivaihe, opiskelijavalinta, policy, menettelytapa
Kyseessä oli kvalitatiivinen tutkimus, jonka tutkimusaineisto perustui viiteen yliopistotapaukseen (kauppatieteelliseen yksikköön), joissa haastateltiin yhteensä yhdeksää opintohallinto- tai pääainetason edustajaa. Aineisto analysoitiin teorialähtöisesti ja sitä käsiteltiin etupäässä teemoittelemalla. Teemat pohjautuivat menettelytapojen muotoutumisen prosessin viitekehykseen, joka koostuu menettelytapojen muotoutumisen vaiheista (ongelman havaitseminen ja määrittely, menettelytapojen muodostaminen, toteutus, arviointi), vertikaalisesta näkökulmasta, horisontaalisesta verkostonäkökulmasta sekä kontekstista.
Aineiston perusteella valintaperusteita oli muodostettu yhteistyössä, joskin yksittäisellä henkilöllä saattoi olla suurikin rooli. Menettelytavat olivat hioutuneet käytännön kokemusten myötä ja mahdollisuutta tehdä tarvittaessa muutoksia pidettiinkin erittäin tärkeänä. Käytännön toteutukseen liittyi vahvasti menettelytapojen tulkinta. Lisäksi runsas työmäärä, aikataulupaineet sekä rajalliset resurssit asettivat toteutukseen omat haasteensa. Erityisen ongelmalliseksi todettiin opiskelijoiden sitoutumattomuus opiskeluun ja hidas valmistuminen. Menettelytapoihin oltiin silti tyytyväisiä ja ne koettiin toimiviksi eli koettiin että saatiin hyviä hakijoita. Arviointi, kuten opintojen etenemisen systemaattinen seuranta, oli kuitenkin vähäistä. Aineistossa ilmeni jonkin verran kontrollia, mutta ei valtataisteluita. Pääaineetkaan eivät kokeneet prosessia ulkoapäin määritellyksi.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että toteutuksen rajoitteisiin ja systemaattiseen arviointiin tulisi kiinnittää jatkossa enemmän huomiota. Pohdittavaksi tulisi nostaa myös valintaperusteisiin jätetty tulkinnallisuus ja liikkumavara. Yliopiston kannalta liian yksityiskohtaiset määrittelyt eivät jäykistä sen toimintaa, mikä onkin tärkeää, sillä kaikkia mahdollisia tilanteita ei voida valintaperusteissa huomioida. Hakijalle tämä voi kuitenkin olla hankalaa muun muassa oikeudenmukaisen prosessin varmentamisen näkökulmasta. Tärkeä viesti hakijalle onkin suorittaa aiemmat opinnot mahdollisimman hyvin arvosanoin ja sisällöin. Erityisesti kannattaa ennen hakupäätöksen tekoa ottaa selvää eri yliopistojen käytänteistä ja tulkintatavoista sekä tiedostaa, että voi olla johonkin yliopistoon ja pääaineeseen hyvä hakija, vaikkei johonkin toiseen olisi.
Asiasanat:liikkuvuus, maisterivaihe, opiskelijavalinta, policy, menettelytapa