Aivoverenkiertohäiriöpotilaan sosiaalietuudet ja -palvelut potilasasiakirjojen kertomina
ESKOLA, KAARINA (2011)
2011
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-10-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21862
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21862
Tiivistelmä
Tämä tutkielman tarkoituksena on selvittää miten aivoverenkiertohäiriöpotilaan sosiaalietuudet ja sosiaalipalvelut kirjautuvat terveydenhuollon potilasasiakirjoihin. Tutkimuksessa haetaan tietoa terveydenhuollon eri työntekijäryhmien sosiaaliturvan kirjauksista ja niiden laadusta. Lisäksi selvitetään onko potilasasiakirjoissa nähtävissä saamatta jääneitä sosiaalietuuksia ja/tai sosiaalipalveluja.
Aineistona ovat eräässä terveyskeskuksessa yhden vuoden aikana hoidossa olleiden aivoverenkiertohäiriöpotilaiden (n=41) potilas- ja sairauskertomukset. Potilasasiakirjat on analysoitu induktiivisella sisällönanalyysilla.
Sosiaalietuuksien ja/tai –palveluiden kirjaaminen potilasasiakirjoihin oli erilaista eri ammattiryhmillä. Yksittäisten kirjaajien motivaatio sosiaalietuuksien ja sosiaalipalveluiden kirjaamiseen oli heidän terveydenhuollon profession kannattelemaa asiantuntijuutta, potilaan asemointia johonkin palvelukategoriaan tai terveydenhuollon organisaation valtarakenteen muodostamaa toimintakäytäntöä, jossa lääkäreiden kirjaukset olivat avun tarpeen selvityspyyntöjä, toteamista, lausuntoja palvelutarpeelle tai päätöksiä. Sosiaalietuudet ja sosiaalipalvelut näkyvät potilasasiakirjoissa perusteluina palvelun tai etuuden saamiselle sosiodemografisten tietojen kuvauksena, potilaan kategorisointina tietyn palvelun saajaksi ja toimintakykykuvauksina sekä ammattilaisen, omaisen tai potilaan mielipiteinä. Sosiaalipalveluita oli kirjattu enemmän asiakirjoissa kuin sosiaalietuuksia, mikä kertoo perusterveydenhuollon intressistä potilaan kotona pärjäämiselle varmistamalla sosiaalipalvelut. Aivoverenkiertohäiriöpotilaiden saamat tai saamatta jääneet sosiaalietuudet oli aineistossa kirjattu erittäin vähäisesti. Aineistossa 14,6 prosentilla oli jäänyt sosiaalietuus saamatta tai kirjaamatta. Heillä olisi somatiikan, kognition ja toimintakyvyn kirjausten perusteella ollut oikeus sosiaalietuuteen.
Terveydenhuollon moniammatillisessa työympäristössä psykososiaalisiin ongelmiin tarttuvat työntekijät aineiston kirjausten perusteella monenlaisista lähtökohdista: lääkärit sosiaaliturvan portinvartijoina tehden lausuntoja ja halliten kokonaisuutta, erityistyöntekijät toimimalla asiantuntijoina omalla erityisalueellaan ja hoitohenkilökunta toteuttamalla hoitoprosessia sairaanhoidollisen ammattikäytännön mukaisesti. Psykososiaalisen tilanteen kokonaisvaltainen haltuunotto on ajoittaista ja puutteellista, eikä toteudu kaikkien potilaiden kohdalla. Lähellä potilasta työskentelevät, kuten kotihoito ja kotisairaanhoito, huolehtivat myös potilaiden sosiaalisista asioista. Sosiaalityöntekijöiden interventiot ovat terveydenhuollon toimintaympäristöstä käsin määriteltyjä tapahtuen lääkärin lähetteinä ja muun henkilökunnan, potilaan tai omaisen yhteydenottoina.
Avainsanat: aivoverenkiertohäiriö, sosiaalietuus, sosiaalipalvelu, kirjaaminen
Aineistona ovat eräässä terveyskeskuksessa yhden vuoden aikana hoidossa olleiden aivoverenkiertohäiriöpotilaiden (n=41) potilas- ja sairauskertomukset. Potilasasiakirjat on analysoitu induktiivisella sisällönanalyysilla.
Sosiaalietuuksien ja/tai –palveluiden kirjaaminen potilasasiakirjoihin oli erilaista eri ammattiryhmillä. Yksittäisten kirjaajien motivaatio sosiaalietuuksien ja sosiaalipalveluiden kirjaamiseen oli heidän terveydenhuollon profession kannattelemaa asiantuntijuutta, potilaan asemointia johonkin palvelukategoriaan tai terveydenhuollon organisaation valtarakenteen muodostamaa toimintakäytäntöä, jossa lääkäreiden kirjaukset olivat avun tarpeen selvityspyyntöjä, toteamista, lausuntoja palvelutarpeelle tai päätöksiä. Sosiaalietuudet ja sosiaalipalvelut näkyvät potilasasiakirjoissa perusteluina palvelun tai etuuden saamiselle sosiodemografisten tietojen kuvauksena, potilaan kategorisointina tietyn palvelun saajaksi ja toimintakykykuvauksina sekä ammattilaisen, omaisen tai potilaan mielipiteinä. Sosiaalipalveluita oli kirjattu enemmän asiakirjoissa kuin sosiaalietuuksia, mikä kertoo perusterveydenhuollon intressistä potilaan kotona pärjäämiselle varmistamalla sosiaalipalvelut. Aivoverenkiertohäiriöpotilaiden saamat tai saamatta jääneet sosiaalietuudet oli aineistossa kirjattu erittäin vähäisesti. Aineistossa 14,6 prosentilla oli jäänyt sosiaalietuus saamatta tai kirjaamatta. Heillä olisi somatiikan, kognition ja toimintakyvyn kirjausten perusteella ollut oikeus sosiaalietuuteen.
Terveydenhuollon moniammatillisessa työympäristössä psykososiaalisiin ongelmiin tarttuvat työntekijät aineiston kirjausten perusteella monenlaisista lähtökohdista: lääkärit sosiaaliturvan portinvartijoina tehden lausuntoja ja halliten kokonaisuutta, erityistyöntekijät toimimalla asiantuntijoina omalla erityisalueellaan ja hoitohenkilökunta toteuttamalla hoitoprosessia sairaanhoidollisen ammattikäytännön mukaisesti. Psykososiaalisen tilanteen kokonaisvaltainen haltuunotto on ajoittaista ja puutteellista, eikä toteudu kaikkien potilaiden kohdalla. Lähellä potilasta työskentelevät, kuten kotihoito ja kotisairaanhoito, huolehtivat myös potilaiden sosiaalisista asioista. Sosiaalityöntekijöiden interventiot ovat terveydenhuollon toimintaympäristöstä käsin määriteltyjä tapahtuen lääkärin lähetteinä ja muun henkilökunnan, potilaan tai omaisen yhteydenottoina.
Avainsanat: aivoverenkiertohäiriö, sosiaalietuus, sosiaalipalvelu, kirjaaminen