Yläkoulun aineenopettajat oppilaiden hyvinvoinnin tukijoina
TONTERI, OUTI (2011)
2011
Kasvatustiede, aineenopettajan koulutus - Education, Subject Teacher Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-10-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21858
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21858
Tiivistelmä
Lasten ja nuorten hyvinvointi on huolenaiheena kansallisesti ja kansainvälisesti. Koska lapset ja nuoret viettävät suuren osan aktiiviajastaan koulussa, näyttäytyy koulun rooli oppilaiden hyvinvointikehityksessä merkittävänä. Kouluissa toteutettavan oppilaiden hyvinvointia tukevan työn onnistumisen kannalta on merkitystä sillä miten opettajat ymmärtävät tämän työn osaksi omaa työnkuvaansa. Tässä tutkimuksessa selvitetään yläkoulun aineenopettajien käsityksiä heidän roolistaan oppilaiden hyvinvoinnin tukijoina.
Tutkimus on kasvatustieteellinen laadullinen tutkimus ja tutkimusmetodiselta luonteeltaan fenomenografinen. Työssä haastateltiin 12 yläkoulun aineenopettajaa, jotka olivat toimineen työssään 1-30 vuotta. Naisia haastateltavissa oli yksitoista ja miehiä yksi.
Tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että opettajat kokevat olevansa oppilaiden hyvinvointia tukevassa työssä ennen kaikkea havainnoitsijoita ja sanansaattajia. Oppilaiden hyvinvoinnin tukeminen koetaan myös hyvin vapaamuotoiseksi ja vapaaehtoiseksi. Tutkimustulosten perusteella näyttää myös siltä, että opettajat kokevat kouluterveydenhoitajien sekä -kuraattorien roolin kouluissa toteutettavassa oppilaiden hyvinvoinnin tukemistyössä merkittävänä. Oppilaiden hyvinvointia tunnistetaan erityisesti oppilaiden kaverisuhteiden, oppilaan tuntikäytöksen, oppilaiden toteuttamien kirjoitelmien sekä oppilaiden kommunikaation kautta. Osa opettajista myös kokee, ettei opettaja voi työssään tukea oppilaiden hyvinvointia. Osa opettajista sitä vastoin eritteli vastauksissaan käsityksiään erilaisista ulottuvuuksista, joiden kautta oppilaiden hyvinvointia on mahdollista tukea. Muutostoiveita kuvaillessaan opettajat toivoivat kouluun lisää kommunikaatiota, nykyistä parempaa eri osapuolten välistä yhteistyötä sekä oppilaiden nopeampaa pääsyä erilaisten tukipalveluiden piiriin. Myös työssä koettuun monenlaiseen kiireeseen toivottiin helpotusta.
Asiasanat: Hyvinvointi, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi, opettajien käsitykset.
Tutkimus on kasvatustieteellinen laadullinen tutkimus ja tutkimusmetodiselta luonteeltaan fenomenografinen. Työssä haastateltiin 12 yläkoulun aineenopettajaa, jotka olivat toimineen työssään 1-30 vuotta. Naisia haastateltavissa oli yksitoista ja miehiä yksi.
Tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että opettajat kokevat olevansa oppilaiden hyvinvointia tukevassa työssä ennen kaikkea havainnoitsijoita ja sanansaattajia. Oppilaiden hyvinvoinnin tukeminen koetaan myös hyvin vapaamuotoiseksi ja vapaaehtoiseksi. Tutkimustulosten perusteella näyttää myös siltä, että opettajat kokevat kouluterveydenhoitajien sekä -kuraattorien roolin kouluissa toteutettavassa oppilaiden hyvinvoinnin tukemistyössä merkittävänä. Oppilaiden hyvinvointia tunnistetaan erityisesti oppilaiden kaverisuhteiden, oppilaan tuntikäytöksen, oppilaiden toteuttamien kirjoitelmien sekä oppilaiden kommunikaation kautta. Osa opettajista myös kokee, ettei opettaja voi työssään tukea oppilaiden hyvinvointia. Osa opettajista sitä vastoin eritteli vastauksissaan käsityksiään erilaisista ulottuvuuksista, joiden kautta oppilaiden hyvinvointia on mahdollista tukea. Muutostoiveita kuvaillessaan opettajat toivoivat kouluun lisää kommunikaatiota, nykyistä parempaa eri osapuolten välistä yhteistyötä sekä oppilaiden nopeampaa pääsyä erilaisten tukipalveluiden piiriin. Myös työssä koettuun monenlaiseen kiireeseen toivottiin helpotusta.
Asiasanat: Hyvinvointi, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi, opettajien käsitykset.