Ympäristöretoriikka ja -uhat Robin Hobbin fantasiatrilogiassa The Soldier Son ja Jeanette Wintersonin tieteisromaanissa The Stone Gods

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan ympäristöretoriikkaa Robin Hobbin fantasiatrilogiassa The Soldier Son (2005–2007) ja Jeanette Wintersonin tieteisromaanissa The Stone Gods (2007). Genreteoreettinen lähtökohta yhdistetään tutkimuskohteiden ekokriittiseen analyysiin. Lähtökohtana toimii oletus, että populaari genrefiktio osallistuu omista lähtökohdistaan ja omia keinojaan hyödyntäen yhteiskunnallisesti ajankohtaisen ja merkittävän ympäristöretoriikan muotoutumiseen. Tavoitteena on selvittää, kuinka tieteis- ja fantasiakirjallisuuden genrekonventioita hyödynnetään ja mukautetaan ympäristöuhan teeman esille tuomiseen sekä millaisia painotuksia ja rajoitteita genre teeman käsittelylle asettaa. Genrejä käsitellään tutkielman puitteissa joukkoina konventionalisoituneita tekstipiirteitä, joiden vakiintuneita tulkintatapoja voidaan omaksua tai mukauttaa ympäristöretoriikan käyttöön.

Kertomusten makrotason rakenteista tarkastellaan lähemmin sekä fantasia- että tieteiskirjallisuudelle tyypillistä quest-rakennetta ja ajallista etäännyttämistä. Sekä Hobbin trilogia että Wintersonin romaani rakentuvat questin ympärille, ja uhanalaisten luontomaisemien kohtaamisen myötä rakenne mahdollistaa matkan kohti uudenlaista luontokäsitystä ja -suhdetta. Ajallisen etäännyttämisen avulla tulevaisuuden uhkakuvat tuodaan lähemmäs, ympäristöongelmien taustoja seurataan menneisyyteen tai nykyistä tilannetta tarkastellaan uudesta ajallisesta perspektiivistä. Ympäristöuhat ja niiden toteutuminen kuuluvat viimeaikaisen tieteiskirjallisuuden kuvaamiin tulevaisuuden dystopioihin.

Tutkielmassa analysoidaan lisäksi kohdeteksteihin sisältyvää luontokuvausta sekä niihin upotettuja luontokäsityksiä suhteessa fantasia- ja tieteiskirjallisuuden perinteeseen. Molemmissa kertomuksissa kritisoidaan varhaisemmalle populaarikirjallisuudelle tyypillistä kolonialistista, luonnon valloittamiseen perustuvaa luontosuhdetta ja esitetään luonto kahdella tapaa hallitsemattomana: pelottavana villeytenä ja uhanalaisena elävän verkostona. Luonnosta käytettyjen ristiriitaisten metaforien analysointi osoittaa, kuinka moninainen ja häilyvä sen olemus on myös populaarien genrejen kuvastoissa.

Fantasia- ja tieteiskirjallisuuden konventioihin kuuluvat luonnon rajoille sijoittuvat henkilöhahmot, joiden kautta voidaan pohtia ihmisen ja eläimen, luonnon tai koneen välistä rajanvetoa. Hobbin ja Wintersonin teksteissä tällaiset hahmot tarjoavat vaihtoehtoisia luonto- ja ihmiskäsityksiä ekologisen questin päähenkilöille ja toimivat auttajina matkalla kestävämpään luontosuhteeseen. Molemmissa teksteissä hahmot ovat feminiinisiä ja kyseenalaistavat olemuksellaan kertomusten yhteiskunnissa vallitsevia sukupuolirooleja ja -määritelmiä sekä luontokuvauksessa toistuvia feminiinisen luonnon kuvia.

Asiasanat:ekokritiikki, ekofeminismi, genrekonventiot, fantasiakirjallisuus, tieteiskirjallisuus, Robin Hobb, Jeanette Winterson