Eri-ikäisten puhujien kielenkäytön piirteitä sarjakuvatehtävässä
KAIPAINEN, SENJA (2011)
2011
Logopedia - Logopedics
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-10-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21836
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21836
Tiivistelmä
Iäkkäiden henkilöiden määrä kasvaa Suomessa jatkuvasti suurten ikäluokkien vanhetessa (Huttunen, 2008). Ikääntyminen lisää riskiä sairastua moniin sairauksiin, jotka voivat aiheuttaa puheen tai kielen ongelmia (Worrall & Hickson, 2003, 95). Myös normaali ikääntyminen aiheuttaa muutoksia kielellisissä toiminnoissa. Diskurssin tuotossa muutokset ovat nähtävissä niin mikrotasolla (sanasto ja lauserakenteet) kuin makrotasolla (koherenssi ja koheesio). Normaalin ikääntymisen tutkiminen onkin keskeistä, jotta voidaan erottaa normaalit ikämuutokset patologisista muutoksista.
Tämän työn tarkoituksena on lisätä tietoa ikääntymisen vaikutuksesta diskurssin tuottoon. Tutkimuksen aineisto on kerätty nauhoittamalla sarjakuvakerrontatehtävä 52:ta neurologisesti terveeltä suomenkieliseltä puhujalta. Puhujat jaettiin kolmeen ikäryhmään: alle 40-vuotiaisiin (n=16), 40–59-vuotiaisiin (n=22) ja yli 60-vuotiaisiin (n=14). Lisäksi puhujat on jaettu koulutustaustan perusteella alemman koulutuksen (n=11) ja ylemmän koulutuksen (n=41) saaneisiin puhujiin. Puhujien suorituksista on tarkastelu mikrotason prosesseista sanaston laajuutta ja laatua. Makrotason prosesseista on puolestaan tutkittu viittausketjujen muodostamista ja kertomuskieliopin toteutumista.
Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että ikääntyminen vaikuttaa niin sanaston laajuuteen kuin laatuun. Yli 60-vuotiaat puhujat käyttivät laajinta sanastoa sekä eniten verbejä kertomuksissaan. Toisaalta ikääntymisen myötä yleisten verbien ja substantiivien käyttö yleistyi. Yli 60-vuotiaiden puhujien käyttämä substantiivisanasto oli monipuolisinta ja myös verbisanasto pysyi yhtä monipuolisena ikääntymisestä huolimatta. Koulutustausta ei erotellut puhujia sanaston laadussa tai laajuudessa. Tässä tutkimuksessa kaikki puhujat tuottivat hyvin kertomuksen kannalta keskeisiä sisältöjä eikä kertomuskieliopin toteutumisessa ollut eroja ikä- tai koulutusryhmittäin. Ikäryhmien välillä ei ollut eroa myöskään viittausketjujen muodostamisessa. Koulutustaustan vaikutus viittauksiin puolestaan näkyi alemmin koulutetuilla lisääntyneenä epämääräisten pronominien käyttönä.
Tämä tutkimus edustaa tällä hetkellä laajinta katsausta eri-ikäisten suomenkielisten puhujien kielellisiin valintoihin sarjakuvakerrontatehtävässä. Kuitenkin aiheesta tarvitaan lisätutkimusta laajemmalla aineistolla ja iäkkäämmiltä henkilöiltä, jotta voidaan tehdä tarkempia päätelmiä ikävaikutuksista kielellisiin toimintoihin.
Asiasanat:ikääntyminen, kertova diskurssi, sanaston monipuolisuus, viittausketjut, kertomuskielioppi
Tämän työn tarkoituksena on lisätä tietoa ikääntymisen vaikutuksesta diskurssin tuottoon. Tutkimuksen aineisto on kerätty nauhoittamalla sarjakuvakerrontatehtävä 52:ta neurologisesti terveeltä suomenkieliseltä puhujalta. Puhujat jaettiin kolmeen ikäryhmään: alle 40-vuotiaisiin (n=16), 40–59-vuotiaisiin (n=22) ja yli 60-vuotiaisiin (n=14). Lisäksi puhujat on jaettu koulutustaustan perusteella alemman koulutuksen (n=11) ja ylemmän koulutuksen (n=41) saaneisiin puhujiin. Puhujien suorituksista on tarkastelu mikrotason prosesseista sanaston laajuutta ja laatua. Makrotason prosesseista on puolestaan tutkittu viittausketjujen muodostamista ja kertomuskieliopin toteutumista.
Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että ikääntyminen vaikuttaa niin sanaston laajuuteen kuin laatuun. Yli 60-vuotiaat puhujat käyttivät laajinta sanastoa sekä eniten verbejä kertomuksissaan. Toisaalta ikääntymisen myötä yleisten verbien ja substantiivien käyttö yleistyi. Yli 60-vuotiaiden puhujien käyttämä substantiivisanasto oli monipuolisinta ja myös verbisanasto pysyi yhtä monipuolisena ikääntymisestä huolimatta. Koulutustausta ei erotellut puhujia sanaston laadussa tai laajuudessa. Tässä tutkimuksessa kaikki puhujat tuottivat hyvin kertomuksen kannalta keskeisiä sisältöjä eikä kertomuskieliopin toteutumisessa ollut eroja ikä- tai koulutusryhmittäin. Ikäryhmien välillä ei ollut eroa myöskään viittausketjujen muodostamisessa. Koulutustaustan vaikutus viittauksiin puolestaan näkyi alemmin koulutetuilla lisääntyneenä epämääräisten pronominien käyttönä.
Tämä tutkimus edustaa tällä hetkellä laajinta katsausta eri-ikäisten suomenkielisten puhujien kielellisiin valintoihin sarjakuvakerrontatehtävässä. Kuitenkin aiheesta tarvitaan lisätutkimusta laajemmalla aineistolla ja iäkkäämmiltä henkilöiltä, jotta voidaan tehdä tarkempia päätelmiä ikävaikutuksista kielellisiin toimintoihin.
Asiasanat:ikääntyminen, kertova diskurssi, sanaston monipuolisuus, viittausketjut, kertomuskielioppi