Verkkokiusaamisen yleisyys, muodot ja siihen yhteydessä olevat tekijät alakoulun viidennellä ja kuudennella luokalla
KIRVESNIEMI, MARIA (2011)
2011
Psykologia - Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-10-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21833
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21833
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata verkkokiusaamisen yleisyyttä ja muotoja sekä ilmiöön yhteydessä olevia tekijöitä. Lisäksi selvitettiin ovatko lapset kertoneet jollekin verkkokiusaamiskokemuksistaan ja miten kertominen lasten mielestä vaikutti tilanteeseen. Lopuksi tarkasteltiin lasten vanhempien arviota verkkokiusaamisen yleisyydestä.
Tutkimus perustui kolmen pirkanmaalaisen alakoulun viidennen ja kuudennen luokan oppilaiden sekä heidän vanhempiensa keväällä 2008 kerättyyn kyselyaineistoon. Kaikkiaan kyselyyn vastasi 299 oppilasta. Kyselyyn vastanneista tyttöjä oli 56 %. Viides- ja kuudesluokkalaisten osuus vastaajista oli yhtä suuri. Vanhempien kyselyyn vastasi 204 henkilöä. Aineiston pääanalysointimenetelmänä käytettiin ordinaalista logistista regressioanalyysia.
Neljäsosa vastaajista oli joutunut verkkokiusatuksi ja toiminut verkkokiusaajana ainakin kerran lukuvuoden aikana. Säännöllisesti verkkokiusatuksi oli joutunut 9 % vastaajista ja 5 % vastaajista verkkokiusasi säännöllisesti itse. Verkkokiusaaminen oli oletusten mukaisesti koulukiusaamista harvinaisempaa. Vanhemmista 13 % arvioi lapsensa joutuneen joskus verkkokiusatuksi ja 4 % arvioi lapsensa joskus verkkokiusanneen. Yleisimmät verkkokiusaamisen muodot olivat pilapuhelut, nimittely sekä ulkonäön haukkuminen. Suurin osa (70 %) vastaajista oli kertonut kiusaamisesta ulkopuoliselle ja yli puolet (63 %) koki tilanteen helpottuneen kertomisen myötä. Verkkokiusatuksi joutuminen oli oletusten mukaisesti yhteydessä verkkokiusaajana toimimiseen. Verkkokiusaaminen oli yhteydessä sukupuoleen siten, että tytöt joutuivat verkkokiusatuiksi poikia useammin ja pojat toimivat verkkokiusaajina tyttöjä useammin. Verkkokiusaaminen oli yhteydessä koulukiusaamiseen siten, että verkkokiusatut olivat keskimääräistä useammin koulukiusattuja ja verkkokiusaajat koulukiusaajia. Ystävien määrä koulussa sekä koettu kouluviihtyvyys vähensivät todennäköisyyttä joutua verkkokiusatuksi. Internetin käytön määrä ja viestintäohjelmien käytön monipuolisuus olivat yhteydessä verkkokiusaajana toimimiseen, mutta eivät verkkokiusatuksi joutumiseen.
Tutkimus osoitti, että merkittävä osa lapsista kohtaa verkkokiusaamista jo alakoulussa. Tutkimus antaa lisätietoa verkkokiusaamisen erityispiirteistä, jotka tulisi huomioida kiusaamisen ennaltaehkäisyssä ja interventioita suunniteltaessa. Tulokset tukevat oletusta verkkokiusaamisen ja koulukiusaamisen yhteydestä ja siten käsitystä, että verkkokiusaamiseen puuttuminen on myös koulun vastuulla. Tutkimustietoa verkkokiusaamisesta ja siihen liittyvistä tekijöistä tulisi sisällyttää koulujen kiusaamisenvastaisiin materiaaleihin. Lisäksi vanhemmat tulisi huomioida verkkokiusaamisesta tiedottamisessa, jotta vanhempien käsitys verkkokiusaamisen yleisyydestä lähestyisi lasten kokemusta.
Asiasanat:verkkokiusaaminen, kiusaaminen, koulukiusaaminen, tieto- ja viestintätekniikka
Tutkimus perustui kolmen pirkanmaalaisen alakoulun viidennen ja kuudennen luokan oppilaiden sekä heidän vanhempiensa keväällä 2008 kerättyyn kyselyaineistoon. Kaikkiaan kyselyyn vastasi 299 oppilasta. Kyselyyn vastanneista tyttöjä oli 56 %. Viides- ja kuudesluokkalaisten osuus vastaajista oli yhtä suuri. Vanhempien kyselyyn vastasi 204 henkilöä. Aineiston pääanalysointimenetelmänä käytettiin ordinaalista logistista regressioanalyysia.
Neljäsosa vastaajista oli joutunut verkkokiusatuksi ja toiminut verkkokiusaajana ainakin kerran lukuvuoden aikana. Säännöllisesti verkkokiusatuksi oli joutunut 9 % vastaajista ja 5 % vastaajista verkkokiusasi säännöllisesti itse. Verkkokiusaaminen oli oletusten mukaisesti koulukiusaamista harvinaisempaa. Vanhemmista 13 % arvioi lapsensa joutuneen joskus verkkokiusatuksi ja 4 % arvioi lapsensa joskus verkkokiusanneen. Yleisimmät verkkokiusaamisen muodot olivat pilapuhelut, nimittely sekä ulkonäön haukkuminen. Suurin osa (70 %) vastaajista oli kertonut kiusaamisesta ulkopuoliselle ja yli puolet (63 %) koki tilanteen helpottuneen kertomisen myötä. Verkkokiusatuksi joutuminen oli oletusten mukaisesti yhteydessä verkkokiusaajana toimimiseen. Verkkokiusaaminen oli yhteydessä sukupuoleen siten, että tytöt joutuivat verkkokiusatuiksi poikia useammin ja pojat toimivat verkkokiusaajina tyttöjä useammin. Verkkokiusaaminen oli yhteydessä koulukiusaamiseen siten, että verkkokiusatut olivat keskimääräistä useammin koulukiusattuja ja verkkokiusaajat koulukiusaajia. Ystävien määrä koulussa sekä koettu kouluviihtyvyys vähensivät todennäköisyyttä joutua verkkokiusatuksi. Internetin käytön määrä ja viestintäohjelmien käytön monipuolisuus olivat yhteydessä verkkokiusaajana toimimiseen, mutta eivät verkkokiusatuksi joutumiseen.
Tutkimus osoitti, että merkittävä osa lapsista kohtaa verkkokiusaamista jo alakoulussa. Tutkimus antaa lisätietoa verkkokiusaamisen erityispiirteistä, jotka tulisi huomioida kiusaamisen ennaltaehkäisyssä ja interventioita suunniteltaessa. Tulokset tukevat oletusta verkkokiusaamisen ja koulukiusaamisen yhteydestä ja siten käsitystä, että verkkokiusaamiseen puuttuminen on myös koulun vastuulla. Tutkimustietoa verkkokiusaamisesta ja siihen liittyvistä tekijöistä tulisi sisällyttää koulujen kiusaamisenvastaisiin materiaaleihin. Lisäksi vanhemmat tulisi huomioida verkkokiusaamisesta tiedottamisessa, jotta vanhempien käsitys verkkokiusaamisen yleisyydestä lähestyisi lasten kokemusta.
Asiasanat:verkkokiusaaminen, kiusaaminen, koulukiusaaminen, tieto- ja viestintätekniikka