Spatiaalinen maailmankuva ja kansallinen identiteetti suomalaisissa maantiedon, historian, yhteiskuntaopin ja kotitaloude oppikirjoissa
RINNE, EEVA (2011)
2011
Aluetiede - Regional Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-10-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21831
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21831
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tutkimuskohteena on suomalaisen yläasteen maantiedon, historian, yhteiskuntaopin ja kotitalouden oppikirjojen välittämä spatiaalinen maailmankuva ja kansallinen identiteetti. Analysoin kehysanalyysin avulla oppikirjojen tarjoamia tilallisuuden hahmottamisen malleja sekä tutkin, minkälaista suomalaisuutta niissä halutaan rakentaa. Keskityn erityisesti tarjottujen maailmankuvien ja identiteetin poliittisuuteen ja valtarakenteisiin.
Oppikirjoista hahmottuu viisi tilallisuuden skaaloihin ja luonto–kulttuuri-dikotomiaan perustuvaa tulkintakehystä. Kansallisvaltiokehys käsittelee tilaa territoriaalisuuden ja rajojen kautta. Paikallisuus ja siihen liittyvät toimintatavat muodostavat oman kehyksensä, kun taas integraatiokehys keskittyy erityisesti Euroopan unioniin ja globalisaation tuomiin haasteisiin. Luontokehys pohjautuu luontoon materiaalisena arvona, ja kulttuurikehyksen näkökulmina ovat monikulttuurisuus, erilaiset kulttuuripiirit, vähemmistöt ja alkuperäisasukkaat. Nämä kehykset ovat keskenään kilpailevia, rinnasteisia ja alisteisia, mutta kansallisvaltiokehys on selvästi dominoivin.
Erottelen oppikirjoista myös kehyksiin liittyviä vahvoja diskursseja. Nämä viisi ajattelumallia ovat läntiseen valtapolitiikkaan liittyvä oksidentaalinen diskurssi, kulttuurista yhteisyyttä luova eurooppalainen identiteettidiskurssi sekä ihmisiä ja ”rotuja” arvottavat orientalismin, ulkomaalaistamisen ja rodullistamisen diskurssit. Oppikirjojen välittämään maailmankuvaan liittyy vahva toiseutta luova eriarvoistava mekanismi. Tämä on huolestuttava ilmiö, joka liittyy rasistiseen puhuntaan. Suomalaista identiteettiä luodaan oppikirjoissa erityisesti muinaisella yhteisyydellä ja luontoarvoilla. Tämä identiteetti perustuu pitkälti jaettuun etnisyyteen eikä ole kovin avoin monikulttuurisuudelle ja maailman muutoksille.
Asiasanat:maailmankuva, tila, identiteetti, territoriaalisuus, kansalaisuus, monikulttuurisuus
Oppikirjoista hahmottuu viisi tilallisuuden skaaloihin ja luonto–kulttuuri-dikotomiaan perustuvaa tulkintakehystä. Kansallisvaltiokehys käsittelee tilaa territoriaalisuuden ja rajojen kautta. Paikallisuus ja siihen liittyvät toimintatavat muodostavat oman kehyksensä, kun taas integraatiokehys keskittyy erityisesti Euroopan unioniin ja globalisaation tuomiin haasteisiin. Luontokehys pohjautuu luontoon materiaalisena arvona, ja kulttuurikehyksen näkökulmina ovat monikulttuurisuus, erilaiset kulttuuripiirit, vähemmistöt ja alkuperäisasukkaat. Nämä kehykset ovat keskenään kilpailevia, rinnasteisia ja alisteisia, mutta kansallisvaltiokehys on selvästi dominoivin.
Erottelen oppikirjoista myös kehyksiin liittyviä vahvoja diskursseja. Nämä viisi ajattelumallia ovat läntiseen valtapolitiikkaan liittyvä oksidentaalinen diskurssi, kulttuurista yhteisyyttä luova eurooppalainen identiteettidiskurssi sekä ihmisiä ja ”rotuja” arvottavat orientalismin, ulkomaalaistamisen ja rodullistamisen diskurssit. Oppikirjojen välittämään maailmankuvaan liittyy vahva toiseutta luova eriarvoistava mekanismi. Tämä on huolestuttava ilmiö, joka liittyy rasistiseen puhuntaan. Suomalaista identiteettiä luodaan oppikirjoissa erityisesti muinaisella yhteisyydellä ja luontoarvoilla. Tämä identiteetti perustuu pitkälti jaettuun etnisyyteen eikä ole kovin avoin monikulttuurisuudelle ja maailman muutoksille.
Asiasanat:maailmankuva, tila, identiteetti, territoriaalisuus, kansalaisuus, monikulttuurisuus