Henkilöstön muutoskielteisyyden syyt, sitoutuminen organisaatiomuutokseen ja muutosvastarinnan hyödyntämismahdollisuudet - Tutkimus valtion aluehallinnon uudistamishankkeesta (ALKU)
WALLENIUS, JUKKA (2011)
2011
Hallintotiede - Administrative Science
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-10-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21829
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21829
Tiivistelmä
Tämän tutkielman päätehtävä oli selvittää henkilöstön muutoskielteisyyden syitä aluehallinnon uudistamishankkeessa (ALKU) ja tutkia, kuinka työntekijöiden sitoutumista muutokseen olisi voinut parantaa. Sen lisäksi pohdittiin henkilöstön muutosvastarinnan hyödyntämismahdollisuuksia julkisen hallinnon uudistuksissa. Tutkielmassa käytettiin laadullista kyselyaineistoa, joka oli kerätty ALKU-uudistuksen arviointihankkeen yhteydessä syksyllä 2010. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.
Tutkielmassa selvisi, että muutoksen pitäminen epätarkoituksenmukaisena sekä henkilöstön vähentäminen valtionhallinnon tuottavuusohjelman mukaisesti samaan aikaan ALKU-hankkeen kanssa, olivat keskeisiä muutoskielteisyyden syitä. Lisäksi kielteistä suhtautumista aiheutti epävarmuus siitä, mitä muutoksen seurauksena tulee tapahtumaan. Vastauksissa nousivat esiin erityisesti vuorovaikutuksen ja konkreettisuuden puute muutosviestinnässä sekä muutosviestinnän loppuminen liian aikaisin. Kun halutaan parantaa henkilöstön sitoutumista uudistushankkeisiin, olisi tärkeää, että henkilöstölle tiedotettaisiin muutoksen edistymisestä myös uudistuksen toteutusvaiheessa, ei vain silloin, kun uudistushanketta suunnitellaan. Kielteistä suhtautumista aiheutti lisäksi henkilöstön kokemus virastojen epätasa-arvoisesta kohtelusta yhdistymistilanteessa sekä liian heikoiksi koetut osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet.
Haasteita muutoksen johtamiselle ALKU-hankkeessa toi uudistuksen nopea totutusaikataulu. Toisaalta monet olivat tyytyväisiä nopeaan totutukseen, jos työtehtäviä pystyi hoitamaan kunnolla muutosprosessin aikana. Kielteisen suhtautumisen syynä oli usein käytännön asioiden sekavuus sekä hidas ja huono sujuminen ja kokemus työhön liittyvien toimintatapojen ja sääntöjen monimutkaistumisesta. Nämä asiat eivät olleet täysin sellaisia, joita voisi pitää organisaatiomuutoksiin luonnollisesti kuuluvina ongelmina, jotka korjaantuvat vähitellen, kun uusien organisaatioiden toiminta vakiintuu. Tutkielman keskeinen tulos on se, että käytännön työasioiden sujumiseen ja virastojen perustyöhön kannattaa kiinnittää erityistä huomiota muutosprosessin aikana, kun halutaan lisätä henkilöstön sitoutumista uudistushankkeeseen. Henkilöstön sitoutumisen kannalta tärkeää olisi myös se, että poliittiset päättäjät perustelisivat kunnolla esimerkiksi aluejakoja ja toimipaikkoja koskevat päätökset julkisuudessa.
Muutosvastarinnan hyödyntämismahdollisuudet julkisen hallinnon uudistushankkeissa liittyvät ennen kaikkea toimivien työtapojen ja ohjeistusten löytämiseen sekä yleisemmin asioiden sujuvaan hoitumiseen muutosprosessin aikana. Henkilöstöä kannattaa kuunnella organisaatiomuutoksissa, sillä työhönsä sitoutuneilla työntekijöillä on kokemukseen ja osaamiseen perustuvaa tietoa, jota voidaan hyödyntää eri tavoin muutosprosessin aikana.
Asiasanat:organisaatiomuutos, henkilöstö, muutoskielteisyys, muutosvastarinta, hyödyntäminen, aluehallinto
Tutkielmassa selvisi, että muutoksen pitäminen epätarkoituksenmukaisena sekä henkilöstön vähentäminen valtionhallinnon tuottavuusohjelman mukaisesti samaan aikaan ALKU-hankkeen kanssa, olivat keskeisiä muutoskielteisyyden syitä. Lisäksi kielteistä suhtautumista aiheutti epävarmuus siitä, mitä muutoksen seurauksena tulee tapahtumaan. Vastauksissa nousivat esiin erityisesti vuorovaikutuksen ja konkreettisuuden puute muutosviestinnässä sekä muutosviestinnän loppuminen liian aikaisin. Kun halutaan parantaa henkilöstön sitoutumista uudistushankkeisiin, olisi tärkeää, että henkilöstölle tiedotettaisiin muutoksen edistymisestä myös uudistuksen toteutusvaiheessa, ei vain silloin, kun uudistushanketta suunnitellaan. Kielteistä suhtautumista aiheutti lisäksi henkilöstön kokemus virastojen epätasa-arvoisesta kohtelusta yhdistymistilanteessa sekä liian heikoiksi koetut osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet.
Haasteita muutoksen johtamiselle ALKU-hankkeessa toi uudistuksen nopea totutusaikataulu. Toisaalta monet olivat tyytyväisiä nopeaan totutukseen, jos työtehtäviä pystyi hoitamaan kunnolla muutosprosessin aikana. Kielteisen suhtautumisen syynä oli usein käytännön asioiden sekavuus sekä hidas ja huono sujuminen ja kokemus työhön liittyvien toimintatapojen ja sääntöjen monimutkaistumisesta. Nämä asiat eivät olleet täysin sellaisia, joita voisi pitää organisaatiomuutoksiin luonnollisesti kuuluvina ongelmina, jotka korjaantuvat vähitellen, kun uusien organisaatioiden toiminta vakiintuu. Tutkielman keskeinen tulos on se, että käytännön työasioiden sujumiseen ja virastojen perustyöhön kannattaa kiinnittää erityistä huomiota muutosprosessin aikana, kun halutaan lisätä henkilöstön sitoutumista uudistushankkeeseen. Henkilöstön sitoutumisen kannalta tärkeää olisi myös se, että poliittiset päättäjät perustelisivat kunnolla esimerkiksi aluejakoja ja toimipaikkoja koskevat päätökset julkisuudessa.
Muutosvastarinnan hyödyntämismahdollisuudet julkisen hallinnon uudistushankkeissa liittyvät ennen kaikkea toimivien työtapojen ja ohjeistusten löytämiseen sekä yleisemmin asioiden sujuvaan hoitumiseen muutosprosessin aikana. Henkilöstöä kannattaa kuunnella organisaatiomuutoksissa, sillä työhönsä sitoutuneilla työntekijöillä on kokemukseen ja osaamiseen perustuvaa tietoa, jota voidaan hyödyntää eri tavoin muutosprosessin aikana.
Asiasanat:organisaatiomuutos, henkilöstö, muutoskielteisyys, muutosvastarinta, hyödyntäminen, aluehallinto