”...se nähdään oppiaineena, eikä juhlamateriaalin tuottamisena.”: Neljän musiikinopettajan näkemyksiä oppiaineensa merkityksestä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten musiikin aineenopettajat perustelevat oman työnsä merkityksellisyyden itselleen ja muille suhteessa kokemaansa oppiaineen arvostukseen ja asemaan. Lisäksi halusimme ottaa selvää, millä tavoin musiikinopettajat määrittelevät musiikkikasvatuksen osana taidekasvatusta sekä mitkä ovat heidän keinonsa pitää motivaatiota yllä päivittäisessä työssään.

Tutkimuksen kohteena olivat musiikin aineenopettajat, joita tähän tutkielmaan valikoitui neljä kappaletta. Kolme tutkimukseen haastatelluista työskenteli Tampereen seudulla ja yksi pääkaupunkiseudulla. Kaikki haastateltavat olivat urillaan eri vaiheissa, mutta työskentelivät parhaillaan yläkouluikäisten nuorten kanssa. Aineiston keruu suoritettiin opettajien työpaikoilla heidän valitsemanaan ajankohtana puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Jokainen haastattelu oli noin tunnin mittainen.

Aineisto analysoitiin litteroimalla haastattelut ja käyttämällä kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä teemoiteltiin ymmärrettävään ja tiiviiseen muotoon. Tutkimusote on luonteeltaan fenomenologis-hermeneuttinen.

Tutkimuksen keskeisinä tuloksina voidaan pitää sitä, että opettajat pitävät työtään hyvin merkityksellisenä erityisesti oppilaiden henkisen kasvun kannalta. He olivat erittäin sitoutuneita ja motivoituneita työhönsä eivätkä kokeneet ulkoisia paineita ylitsepääsemättömän raskaiksi. Opettajan kuitenkin myönsivät työhön liittyvän haasteita, erityisesti vähäisiin tuntimääriin ja suuriin ryhmäkokoihin liittyen. Osa opettajista koki jonkin verran turhautumista ja väsymistä. Kaikki kuitenkin mainitsivat erityisesti nauttivansa nuorten kanssa työskentelystä.

Kaikki tähän tutkimukseen haastatellut opettajat kertoivat käyttävänsä vähäiset opetustunnit mieluummin musiikin tuottamiseen ja eheyttävään toimintaan tiedollisen osaamisen sijaan. He kokivat musiikin tuottamisen ja sitä kautta saatavan elämyksellisyyden keskeisimpänä oppiaineen tarkoituksena.

Tutkimuksen tulosten perusteella tulimme johtopäätökseen, että vaikka musiikinopettajat ovat suhteellisen tyytyväisiä nykytilanteeseen ja löytävät motivaatiota ja tarkoitusta työhönsä ammattiidentiteetistään ja musiikista itsestään, on riskinä, että musiikin asema ja rooli oppiaineena ei tule juuri tästä syystä tulevaisuudessa paranemaan. Tuloksista on tulkittavissa, että musiikinopettajat itse kokevat heillä olevan vain vähän vaikutusmahdollisuuksia siihen, miten musiikkia arvostetaan valtakunnallisella tasolla, eivätkä siksi koe tarpeellisena käyttää energiaa aiheen puolesta taistelemiseen.

Asiasanat:musiikkikasvatus, työtyytyväisyys, motivaatio, ammatti-identiteetti