"Turvallinen koulu on paikka, jossa tuntee olonsa turvalliseksi." - 6.-9.-luokkalaisten kokemuksia ja näkemyksiä turvallisesta koulusta.
PIIRAINEN, LAURA (2011)
2011
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-10-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21823
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21823
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen on turvallinen koulu oppilaiden mielestä sekä mitkä tekijät lisäävät oppilaiden turvattomuutta ja turvallisuutta koulussa. Kiinnostus aiheeseen syntyi kandidaatin työstäni, jonka tein koulukiusaamisen vastaisesta KiVa Koulu -hankkeesta. Ymmärsin työtä tehdessäni, kuinka suuri vaikutus kiusaamisen eri muodoilla on oppilaisiin. Kyseinen hanke taistelee kiusaamista vastaan ja pyrkii turvaamaan lasten ja nuorten koulupäivää. Kandidaatin työn jälkeen minulle jäi kipinä tutkia koulun turvallisuutta laajemmin. Halusin ymmärtää turvallisuuden määritelmiä paremmin sekä selvittää, millaista tietoa koulun turvallisuudesta löytyy.
Yllätyin tutkimusta tehdessäni siitä, että suomalaisten koulujen turvallisuudesta ei löytynyt tarkkoja ja yksiselitteisiä sääntöjä tai määritelmiä. Koulujen turvallisuuden kenttää on vasta viime vuosina käsitelty tarkemmin erilaisten tutkimusten, ohjeiden, asetusten ja hankkeiden kautta. Tarve turvallisuuden parantamiseen nousi selvästi traagisten Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien jälkeen. Nuo tapahtumat nostivat esiin puutteet koulujen pelastussuunnitelmissa, työturvallisuudessa ja ympäristössä sekä herättivät koulut taistelemaan kiusaamista ja syrjäytymistä vastaan.
Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen, tarkemmin määriteltynä narratiivinen tapaustutkimus. Narratiivinen aineisto on alun perin kerätty yhden tamperelaiskoulun 1.–9.-luokan oppilailta vuosina 2009–2010. Aineisto hankittiin osana Tampereen kaupungin turvallisuusprojektia, jossa selvitettiin huoltajien, henkilökunnan sekä oppilaiden käsityksiä koulun turvallisuudesta Tampereella. Sain siis valmiin aineiston, jota lähdin työstämään innokkaasti. Lopulta päädyin tutkimaan 6.–9.-luokkalaisten kirjoitelmia turvallisesta koulusta, koska ne käsittelivät aihetta syvällisesti ja laajasti.
Tutkimustulosten pohjalta muodostin mallin koulun turvallisuudesta, joka koostuu oppilaiden käsittelemistä turvallisuuden piirteistä. Turvallisuuden osa-alueet jaoin neljään kategoriaan: fyysiseen, psyykkiseen, pedagogiseen ja sosiaaliseen turvallisuuteen. Fyysiseen turvallisuuteen sisältyvät paloturvallisuus ja vaaratilanteet, väkivalta, ilkivalta ja varkaudet sekä koulurakennus, koulutilat ja ympäristö. Psyykkinen turvallisuus rakentuu identiteetin, pysyvyyden ja koskemattomuuden aiheista. Pedagoginen turvallisuus koostuu opettajista ja muusta henkilökunnasta, säännöistä ja rangaistuksista sekä opetuksen järjestämisestä. Sosiaaliseen turvallisuuteen sisältyvät loput aiheet eli koulukiusaaminen, syrjintä ja tasa-arvo, käytöstavat sekä vertaistuki.
Asiasanat:turvallisuus, turvattomuus, koulun turvallisuus, narratiivisuus
Yllätyin tutkimusta tehdessäni siitä, että suomalaisten koulujen turvallisuudesta ei löytynyt tarkkoja ja yksiselitteisiä sääntöjä tai määritelmiä. Koulujen turvallisuuden kenttää on vasta viime vuosina käsitelty tarkemmin erilaisten tutkimusten, ohjeiden, asetusten ja hankkeiden kautta. Tarve turvallisuuden parantamiseen nousi selvästi traagisten Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien jälkeen. Nuo tapahtumat nostivat esiin puutteet koulujen pelastussuunnitelmissa, työturvallisuudessa ja ympäristössä sekä herättivät koulut taistelemaan kiusaamista ja syrjäytymistä vastaan.
Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen, tarkemmin määriteltynä narratiivinen tapaustutkimus. Narratiivinen aineisto on alun perin kerätty yhden tamperelaiskoulun 1.–9.-luokan oppilailta vuosina 2009–2010. Aineisto hankittiin osana Tampereen kaupungin turvallisuusprojektia, jossa selvitettiin huoltajien, henkilökunnan sekä oppilaiden käsityksiä koulun turvallisuudesta Tampereella. Sain siis valmiin aineiston, jota lähdin työstämään innokkaasti. Lopulta päädyin tutkimaan 6.–9.-luokkalaisten kirjoitelmia turvallisesta koulusta, koska ne käsittelivät aihetta syvällisesti ja laajasti.
Tutkimustulosten pohjalta muodostin mallin koulun turvallisuudesta, joka koostuu oppilaiden käsittelemistä turvallisuuden piirteistä. Turvallisuuden osa-alueet jaoin neljään kategoriaan: fyysiseen, psyykkiseen, pedagogiseen ja sosiaaliseen turvallisuuteen. Fyysiseen turvallisuuteen sisältyvät paloturvallisuus ja vaaratilanteet, väkivalta, ilkivalta ja varkaudet sekä koulurakennus, koulutilat ja ympäristö. Psyykkinen turvallisuus rakentuu identiteetin, pysyvyyden ja koskemattomuuden aiheista. Pedagoginen turvallisuus koostuu opettajista ja muusta henkilökunnasta, säännöistä ja rangaistuksista sekä opetuksen järjestämisestä. Sosiaaliseen turvallisuuteen sisältyvät loput aiheet eli koulukiusaaminen, syrjintä ja tasa-arvo, käytöstavat sekä vertaistuki.
Asiasanat:turvallisuus, turvattomuus, koulun turvallisuus, narratiivisuus