Vehreän kuntouttava voima. Mieluisa-projektin prosessikuvaus ja vertaileva seurantatutkimus WETO-koulutuksen kanssa v. 2009-2011
PISTO, VEERA (2011)
2011
Psykologia - Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-10-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21815
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21815
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ammatilliseen tutkintoon tähtäävän viherkuntoutusprojektin vaikutuksia projektiin osallistuneiden mielenterveyskuntoutujien koettuun hyvinvointiin. Tutkimuksessa vertailtiin puistopuutarhurin ammattitutkintoa opiskelevien Mieluisa-ryhmäläisten ja valmentavassa sekä kuntouttavassa koulutuksessa opiskelevien WETO-ryhmäläisten hyvinvoinnin kehitystä syksystä 2009 alkaneen ja keväällä 2010 päättyneen tutkimusajanjakson verran. Mieluisa-projektissa opiskeli 15 tutkittavaa, ja WETO-koulutuksessa opiskeli 20 tutkittavaa. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata Mieluisa-projektin kehitystä ja siihen vaikuttaneita tekijöitä projektin alusta vuonna 2009 loppuun asti vuonna 2011. Tutkimusmenetelminä käytettiin kyselylomakkeita ja haastatteluja.
Mieluisa-projektin vaikutuksia mielenterveyskuntoutujien hyvinvointiin haluttiin selvittää, sillä aiemmassa tutkimuksessa luontoympäristöissä toimimisella on havaittu olevan monia myönteisiä vaikutuksia tutkittavien hyvinvointiin ja terveyteen. Tutkimuksen vertailuryhmäksi valittiin WETO-koulutus siksi, että se on myös mielenterveyskuntoutujille suunnattua koulutusta mutta se ei sisällä viherympäristössä tapahtuvaa koulutusta.
Tutkimuksessa hyvinvointia mittaavat kvantitatiiviset muuttujat olivat koettu mieliala, työkyky, terveys, tyytyväisyys elämään, elpyminen ja ammatillinen toimintakyky. Oletettiin, että Mieluisa-ryhmäläiset kokisivat tutkimusajanjakson päätteeksi hyvinvointinsa kaikilla muuttujilla mitattuna paremmaksi kuin WETO-ryhmäläiset. Toiseksi oletettiin, että molempien ryhmien hyvinvointi lisääntyisi tutkimusajanjakson kuluessa.
Mieluisa-ryhmäläiset kokivat tutkimusajanjakson lopussa mielialansa ja työkykynsä paremmaksi kuin WETO-ryhmäläiset, mutta terveyden, tyytyväisyyden, elpymisen ja ammatillisen toimintakyvyn osalta tulokset olivat myönteisempiä WETO-ryhmässä.
Tutkimustulokset ovat osittain samansuuntaisia aiemman tutkimuksen kanssa mutta osittain myös ristiriidassa. Ristiriitaisuutta selittävät Mieluisa-projektin keston, sisällön ja mittaustilanteiden erilaisuudet aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna. Näyttää lisäksi siltä, että mielenterveyskuntoutumisen alueella viherympäristöjen vaikutuksilla on erityispiirteenä hyvinvoinnin samanaikainen lisääntyminen ja väheneminen eri muuttujilla ja mittareilla tarkasteltuna.
Mieluisa-projektiin osallistuminen paransi etenkin puistopuutarhurin ammattiin soveltuvien kuntoutujien koettua hyvinvointia. Viherympäristöjen elvyttäviä vaikutuksia kannattaa hyödyntää mielenterveyskuntoutujille suunnatussa kuntouttavassa toiminnassa.
Avainsanat: viherympäristö, kuntoutus, mielenterveys
Mieluisa-projektin vaikutuksia mielenterveyskuntoutujien hyvinvointiin haluttiin selvittää, sillä aiemmassa tutkimuksessa luontoympäristöissä toimimisella on havaittu olevan monia myönteisiä vaikutuksia tutkittavien hyvinvointiin ja terveyteen. Tutkimuksen vertailuryhmäksi valittiin WETO-koulutus siksi, että se on myös mielenterveyskuntoutujille suunnattua koulutusta mutta se ei sisällä viherympäristössä tapahtuvaa koulutusta.
Tutkimuksessa hyvinvointia mittaavat kvantitatiiviset muuttujat olivat koettu mieliala, työkyky, terveys, tyytyväisyys elämään, elpyminen ja ammatillinen toimintakyky. Oletettiin, että Mieluisa-ryhmäläiset kokisivat tutkimusajanjakson päätteeksi hyvinvointinsa kaikilla muuttujilla mitattuna paremmaksi kuin WETO-ryhmäläiset. Toiseksi oletettiin, että molempien ryhmien hyvinvointi lisääntyisi tutkimusajanjakson kuluessa.
Mieluisa-ryhmäläiset kokivat tutkimusajanjakson lopussa mielialansa ja työkykynsä paremmaksi kuin WETO-ryhmäläiset, mutta terveyden, tyytyväisyyden, elpymisen ja ammatillisen toimintakyvyn osalta tulokset olivat myönteisempiä WETO-ryhmässä.
Tutkimustulokset ovat osittain samansuuntaisia aiemman tutkimuksen kanssa mutta osittain myös ristiriidassa. Ristiriitaisuutta selittävät Mieluisa-projektin keston, sisällön ja mittaustilanteiden erilaisuudet aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna. Näyttää lisäksi siltä, että mielenterveyskuntoutumisen alueella viherympäristöjen vaikutuksilla on erityispiirteenä hyvinvoinnin samanaikainen lisääntyminen ja väheneminen eri muuttujilla ja mittareilla tarkasteltuna.
Mieluisa-projektiin osallistuminen paransi etenkin puistopuutarhurin ammattiin soveltuvien kuntoutujien koettua hyvinvointia. Viherympäristöjen elvyttäviä vaikutuksia kannattaa hyödyntää mielenterveyskuntoutujille suunnatussa kuntouttavassa toiminnassa.
Avainsanat: viherympäristö, kuntoutus, mielenterveys