Tapaustutkimus itsearviointiprosessin hyödyistä
KOSCHKE, PAULIINA (2011)
2011
Hallintotiede - Administrative Science
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-09-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21804
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21804
Tiivistelmä
Arviointi on nykypäivänä suosittua. Suosio on helppo ymmärtää, saadaanhan arvioinnin avulla parhaassa tapauksessa täsmällistä ja helposti hyödynnettävää tietoa halutusta kohteesta. Ei ole myöskään näköpiirissä, että arviointien tekeminen olisi vähenemässä. Päinvastoin, on syytä olettaa että arviointeja käytetään laajasti tulevaisuudessakin. Organisaation itsearviointi on yksi arvioinnin alalajeista. Myös itsearviointien suosio on kasvanut erityisesti julkisen sektorin organisaatioissa, ja niitä tehdään toistuvasti. Tämän tutkielman kiinnostuksen kohteena ovat itsearvioinnin hyödyt organisaatiolle. Tutkielman päätehtäväksi on asetettu sen selvittäminen, miten organisaatio hyötyy itsearvioinnista. Lisäksi tarkastellaan itsearviointiprosessiin liittyviä haasteita, jotka voivat muodostua hyötyjen esteiksi.
Tavoitteena on pyrkiä hahmottamaan itsearviointiprosessia ja kyetä sitä kautta ymmärtämään, mitä sellaista itsearviointiprosessissa on tai tapahtuu, josta organisaatio voi kokea hyötyvänsä. Tutkielman kohdeorganisaatio on Liikenne- ja viestintäministeriön Liikennepoliittinen osasto, jossa tutkimuksen kohteena oleva itsearviointiprosessi toteutettiin. Kyseinen ministeriön osasto valikoitui tutkimuksen kohteeksi, kun tarjoutui mahdollisuus seurata prosessia jo alkuvaiheesta lähtien.
Tutkimusstrategiaksi valittiin tapaustutkimus. Tutkielman aineisto on kerätty haastattelemalla osaston johtoa sekä itsearvioinnin ohjausryhmän jäseniä. Johto haastateltiin kahdessa vaiheessa, ennen itsearvioinnin toteuttamista sekä sen jälkeen. Ensimmäisen vaiheen haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina haastatteluina, ja toisen vaiheen haastattelut teemahaastatteluina. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty teoriasidonnaista sisällönanalyysiä, jossa aineistoa on teemoiteltu ja luokiteltu.
Tutkitussa tapauksessa itsearviointi toteutettiin henkilöstön ja johdon yhteistyönä. Analyysin perusteella merkittävimmät hyödyt saatiin itsearvioinnin toteuttamistavan kautta. Erityisen tärkeäksi koettiin menetelmän sosiaalinen ja avoimeen vuorovaikutukseen kannustava luonne sekä vaikutusmahdollisuuden tarjoutuminen henkilöstölle. Itsearvioinnin avulla henkilöstö voidaan osallistaa organisaation kehittämiseen. Menetelmän avoimeen vuorovaikutukseen kannustava ja keskusteleva ote koettiin erityisen hyväksi pitkään jatkuneessa tyytymättömyyden tilassa.
Tapauksen merkittävimmiksi haasteiksi hyötyjen saavuttamiselle muodostuivat ohjausryhmään ja itsearviointiin valmistaviin toimenpiteisiin sekä johtoon ja organisaatioon liittyviin tekijöihin. Analyysissä löydettyjen haasteiden esitettiin juontuvan johdon sitoutumisessa olevista ongelmista. Johdon heikko sitoutuminen saattaa muodostua esteeksi itsearvioinnin avulla saavutettavissa oleville pysyvämmille hyödyille. Itsearvioinnista hyötyminen edellyttää kokonaisuudessaan onnistunutta prosessia, joka on saavutettavissa hyvän johtamisen avulla.
Avainsanat: Arviointi, itsearviointi, hyödyt, haasteet
Tavoitteena on pyrkiä hahmottamaan itsearviointiprosessia ja kyetä sitä kautta ymmärtämään, mitä sellaista itsearviointiprosessissa on tai tapahtuu, josta organisaatio voi kokea hyötyvänsä. Tutkielman kohdeorganisaatio on Liikenne- ja viestintäministeriön Liikennepoliittinen osasto, jossa tutkimuksen kohteena oleva itsearviointiprosessi toteutettiin. Kyseinen ministeriön osasto valikoitui tutkimuksen kohteeksi, kun tarjoutui mahdollisuus seurata prosessia jo alkuvaiheesta lähtien.
Tutkimusstrategiaksi valittiin tapaustutkimus. Tutkielman aineisto on kerätty haastattelemalla osaston johtoa sekä itsearvioinnin ohjausryhmän jäseniä. Johto haastateltiin kahdessa vaiheessa, ennen itsearvioinnin toteuttamista sekä sen jälkeen. Ensimmäisen vaiheen haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina haastatteluina, ja toisen vaiheen haastattelut teemahaastatteluina. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty teoriasidonnaista sisällönanalyysiä, jossa aineistoa on teemoiteltu ja luokiteltu.
Tutkitussa tapauksessa itsearviointi toteutettiin henkilöstön ja johdon yhteistyönä. Analyysin perusteella merkittävimmät hyödyt saatiin itsearvioinnin toteuttamistavan kautta. Erityisen tärkeäksi koettiin menetelmän sosiaalinen ja avoimeen vuorovaikutukseen kannustava luonne sekä vaikutusmahdollisuuden tarjoutuminen henkilöstölle. Itsearvioinnin avulla henkilöstö voidaan osallistaa organisaation kehittämiseen. Menetelmän avoimeen vuorovaikutukseen kannustava ja keskusteleva ote koettiin erityisen hyväksi pitkään jatkuneessa tyytymättömyyden tilassa.
Tapauksen merkittävimmiksi haasteiksi hyötyjen saavuttamiselle muodostuivat ohjausryhmään ja itsearviointiin valmistaviin toimenpiteisiin sekä johtoon ja organisaatioon liittyviin tekijöihin. Analyysissä löydettyjen haasteiden esitettiin juontuvan johdon sitoutumisessa olevista ongelmista. Johdon heikko sitoutuminen saattaa muodostua esteeksi itsearvioinnin avulla saavutettavissa oleville pysyvämmille hyödyille. Itsearvioinnista hyötyminen edellyttää kokonaisuudessaan onnistunutta prosessia, joka on saavutettavissa hyvän johtamisen avulla.
Avainsanat: Arviointi, itsearviointi, hyödyt, haasteet