Deliberatiivinen näkökulma suomalaiseen demokratiapolitiikkaan
JUUJÄRVI, JOONAS (2011)
2011
Valtio-oppi - Political Science
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-09-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21793
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21793
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on suomalaisen keskushallinnon demokratiapoliittiset toimet. Demokratiapolitiikka on noussut 1990-luvun lopun jälkeen hallinnon asialistalle monissa vakiintuneissa edustuksellisissa demokratioissa. Hallinnon kielessä termillä tarkoitetaan sellaisia toimia, joilla pyritään edistämään kansalaisten osallistumista poliittisen järjestelmän toimintaan ja päätöksentekoon. Suomessa näitä toimia on toteutettu vuosina 2003–2007 toimineen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman puitteissa sekä politiikkaohjelman jälkeen perustetun oikeusministeriön kieli- ja demokratiayksikön kautta.
Samaan aikaan demokratiapolitiikan hallinnollisen ilmiön kanssa politiikan tutkimuksen teoreettiseen keskusteluun on noussut deliberatiivisen demokratian teoria. Teoria korostaa päätöstä edeltävää julkista harkintaa kollektiivisten päätösten legitimiteetin takaajana. Tutkielman asetelma perustuu näiden kahden ilmiön rinnakkaiseen tarkasteluun. Olen kiinnostunut teoreettisen keskustelun valtavirtaan nousseen demokratiateorian mahdollisista vaikutuksista hallinnon demokratisointipyrkimyksiin. Tutkielman aineistona käytän hallinnon julkaisemia asiakirjoja, joita analysoin sisällönanalyysin avulla.
Keskeisimpänä tutkimustuloksena esitän, että deliberatiivinen demokratia on omaksuttu suomalaiseen demokratiapolitiikkaan lähinnä käsitteenä, jonka sisältöä ei vielä määritellä. Deliberatiivinen demokratia nähdään aineistossa edustuksellisen järjestelmän mahdollisena täydentäjänä, jonka avulla nykyisen hallinnon legitimiteetti voidaan turvata. Aineistossa legitimiteetin turvaaminen näyttäytyy eräänlaisena metatavoitteena: osallistumisen edistämisen taustalla on huoli nykyisen hallinnon legitimiteetin murenemisesta. Deliberatiivisen demokratiateorian keskeisiä periaatteita on jonkin verran huomioitu, mutta mitään radikaaleja uudistuksia aineisto ei sisällä.
Teoreettiselta kannalta tarkasteltuna tutkielman aineisto kytkeytyy vahvimmin Kaarlo Tuorin demokraattisen oikeusvaltion määritelmään. Siinä säädännäiseen oikeuteen perustuvan edustuksellisen demokratian legitimiteetti johdetaan vaalien lisäksi aktiivisesti toimivasta autonomisesta kansalaisyhteiskunnasta. Tutkielman perusteella demokratiapolitiikan tärkeimpänä tavoitteena on juuri kansalaisyhteiskunnan kytkeminen edustuksellisen demokratian legitimiteetin määritelmään siten, että vapaaehtoinen kansalaistoiminta luettaisiin todelliseksi poliittiseksi toiminnaksi myös instituutioiden näkökulmasta.
Asiasanat:deliberatiivinen demokratia, demokratiapolitiikka, kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma, osallistuva demokratia, järjestödemokratia, demokratiateoria
Samaan aikaan demokratiapolitiikan hallinnollisen ilmiön kanssa politiikan tutkimuksen teoreettiseen keskusteluun on noussut deliberatiivisen demokratian teoria. Teoria korostaa päätöstä edeltävää julkista harkintaa kollektiivisten päätösten legitimiteetin takaajana. Tutkielman asetelma perustuu näiden kahden ilmiön rinnakkaiseen tarkasteluun. Olen kiinnostunut teoreettisen keskustelun valtavirtaan nousseen demokratiateorian mahdollisista vaikutuksista hallinnon demokratisointipyrkimyksiin. Tutkielman aineistona käytän hallinnon julkaisemia asiakirjoja, joita analysoin sisällönanalyysin avulla.
Keskeisimpänä tutkimustuloksena esitän, että deliberatiivinen demokratia on omaksuttu suomalaiseen demokratiapolitiikkaan lähinnä käsitteenä, jonka sisältöä ei vielä määritellä. Deliberatiivinen demokratia nähdään aineistossa edustuksellisen järjestelmän mahdollisena täydentäjänä, jonka avulla nykyisen hallinnon legitimiteetti voidaan turvata. Aineistossa legitimiteetin turvaaminen näyttäytyy eräänlaisena metatavoitteena: osallistumisen edistämisen taustalla on huoli nykyisen hallinnon legitimiteetin murenemisesta. Deliberatiivisen demokratiateorian keskeisiä periaatteita on jonkin verran huomioitu, mutta mitään radikaaleja uudistuksia aineisto ei sisällä.
Teoreettiselta kannalta tarkasteltuna tutkielman aineisto kytkeytyy vahvimmin Kaarlo Tuorin demokraattisen oikeusvaltion määritelmään. Siinä säädännäiseen oikeuteen perustuvan edustuksellisen demokratian legitimiteetti johdetaan vaalien lisäksi aktiivisesti toimivasta autonomisesta kansalaisyhteiskunnasta. Tutkielman perusteella demokratiapolitiikan tärkeimpänä tavoitteena on juuri kansalaisyhteiskunnan kytkeminen edustuksellisen demokratian legitimiteetin määritelmään siten, että vapaaehtoinen kansalaistoiminta luettaisiin todelliseksi poliittiseksi toiminnaksi myös instituutioiden näkökulmasta.
Asiasanat:deliberatiivinen demokratia, demokratiapolitiikka, kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma, osallistuva demokratia, järjestödemokratia, demokratiateoria