Toimittajat jotka menettivät Venäjän - The eXile amerikkalaisena journalismin kriitikkona Moskovassa 1997-1999
KOSKINEN, HEIKKI (2011)
2011
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-09-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21792
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21792
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu -tutkielmassani amerikkalaisen kaupunkilehti The eXilen Moskovassa tuottamaa Venäjä-journalismin kritiikkiä. Tutkimusaineistona käytän The eXilessä vuosien 1997-1999 aikana julkaistuja viittäkymmentäkahdeksaa lehdistöarviota, joissa kommentoidaan englanninkielisen valtavirtamedian Venäjä-uutisointia. Lähestyn aihetta hahmoittelemalla amerikkalaisen lehdistökritiikin, Venäjä-kuvan ja Venäjä-journalismin perinnettä. Keskeisenä taustakontekstina ovat Venäjän ja USA:n väliset suhteet ja länsimaalaisten elämä entisessä itäblokissa 1990-luvulla. Luon kuvaa The eXilen poikkeuksellisista toimituspuitteista ja journalistisista esikuvista kuten vaihtoehto- ja gonzojournalismista.
Metodisena työkaluna aineistoanalyysissä käytän Heikki Luostarisen esittelemää journalismikritiikin kolmikehämallia. Kolmikehämallin kaikkia kritiikin lajeja esiintyi aineistossa. Kritiikin keskeisintä sisältöä oli puuttuminen länsimaisten journalistien kirjoitteluun venäläisistä vallanpitäjistä ja USA:n ulkopolitiikasta. Mutta myös monia toimittajien persooniin, kirjoitustyyliin ja Venäjä-suhteeseen liittyviä seikkoja kritisoitiin lehdistöarvioissa. The eXile hyödynsi omalaatuisia keinoja esittäessään kritiikkiä kuten fiktiivisen kirjoittajahahmon Abram Kalashnikovin luomista, värikästä ja usein alatyylistä kielen käyttöä sekä henkilökohtaisuuksiin meneviä sanallisia hyökkäyksiä.
Lehdistöarvioiden tarkastelu osoitti The eXilen kritiikin sisältävän monia yhtymäkohtia muiden amerikkalaisten journalismikriitikoiden teksteihin. Varsinkin Noam Chomskyn, Walter Lippmannin ja Stephen F. Cohenin esittämät ajatukset toimittajien tukeutumisesta ideologisesti värittyneisiin tietoihin ovat samankaltaisia kuin The eXilessä. The eXilen kritiikin keskeinen sanoma oli, että 1990-luvulla Venäjällä toimineet kirjeenvaihtajat ”menettivät Venäjän” omaksumalla vallalla olleen ajatuksen länsimaisen demokratian ja kapitalismin ylivertaisuudesta. The eXilen kritiikillä oli käydyn aikalaiskeskustelun perusteella vaikutuksia amerikkalaisten Venäjä-journalistien kirjoitteluun 1990-luvun lopulla. Mutta jos kritiikkiä arvioidaan hyvälle lehdistökritiikille esitetyjen kriteerien pohjalta, niin havaitaan The eXilen rikkoneen tiettyjä hyvän maun ja faktapohjaisen argumentoinnin sääntöjä. Kaikesta huolimatta The eXile onnistui herättämään keskustelun Venäjä-journalismin tasosta 1990-lopussa.
Asiasanat:Venäjä, USA, 1990-luku, kirjeenvaihtajat, lehdistökritiikki, maakuva, gonzojournalismi,vaihtoehtolehdistö
Metodisena työkaluna aineistoanalyysissä käytän Heikki Luostarisen esittelemää journalismikritiikin kolmikehämallia. Kolmikehämallin kaikkia kritiikin lajeja esiintyi aineistossa. Kritiikin keskeisintä sisältöä oli puuttuminen länsimaisten journalistien kirjoitteluun venäläisistä vallanpitäjistä ja USA:n ulkopolitiikasta. Mutta myös monia toimittajien persooniin, kirjoitustyyliin ja Venäjä-suhteeseen liittyviä seikkoja kritisoitiin lehdistöarvioissa. The eXile hyödynsi omalaatuisia keinoja esittäessään kritiikkiä kuten fiktiivisen kirjoittajahahmon Abram Kalashnikovin luomista, värikästä ja usein alatyylistä kielen käyttöä sekä henkilökohtaisuuksiin meneviä sanallisia hyökkäyksiä.
Lehdistöarvioiden tarkastelu osoitti The eXilen kritiikin sisältävän monia yhtymäkohtia muiden amerikkalaisten journalismikriitikoiden teksteihin. Varsinkin Noam Chomskyn, Walter Lippmannin ja Stephen F. Cohenin esittämät ajatukset toimittajien tukeutumisesta ideologisesti värittyneisiin tietoihin ovat samankaltaisia kuin The eXilessä. The eXilen kritiikin keskeinen sanoma oli, että 1990-luvulla Venäjällä toimineet kirjeenvaihtajat ”menettivät Venäjän” omaksumalla vallalla olleen ajatuksen länsimaisen demokratian ja kapitalismin ylivertaisuudesta. The eXilen kritiikillä oli käydyn aikalaiskeskustelun perusteella vaikutuksia amerikkalaisten Venäjä-journalistien kirjoitteluun 1990-luvun lopulla. Mutta jos kritiikkiä arvioidaan hyvälle lehdistökritiikille esitetyjen kriteerien pohjalta, niin havaitaan The eXilen rikkoneen tiettyjä hyvän maun ja faktapohjaisen argumentoinnin sääntöjä. Kaikesta huolimatta The eXile onnistui herättämään keskustelun Venäjä-journalismin tasosta 1990-lopussa.
Asiasanat:Venäjä, USA, 1990-luku, kirjeenvaihtajat, lehdistökritiikki, maakuva, gonzojournalismi,vaihtoehtolehdistö