Hämäläismurteiden omistusmuotojärjestelmän muutos näennäis- ja reaaliajassa
JÄRVINEN, RIITTA (2011)
2011
Suomen kieli - Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-09-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21790
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21790
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkielmassani hämäläismurteiden omistusmuotojärjestelmän muutosta näennäis- ja reaaliajassa ikäryhmittäin ja idiolekteittain vuosina 1986 ja 1996 Virtain Vaskiveden murteessa. Tutkimuksen tausta-aineistoiksi ja historiallisiksi pohjatiedoiksi olen valinnut Lauseopin arkistosta ja Digitaalisesta muoto-opin arkistosta laajat murreaineistot kahdelta keskeiseltä hämäläismurteiden alueelta, Ylä-Satakunnasta ja perihämeestä. Tutkimus liittyy sosiolingvistisen variaation ja muutoksen tutkimuksen alaan. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, miten omistusmuotojärjestelmä on muuttumassa ja minkälaisia muutoksia siinä on esiintynyt jo vanhastaan.
Olen ryhmitellyt sekä vanhat aineistot että Vaskivesi-aineiston refleksiivisiin ja ei-refleksiivisiin omistusmuotoihin, joita tarkastelen erillisinä ryhminä. Refleksiivisessä tapauksessa omistusliite viittaa johonkin saman lauseen jäseneen, yleisimmin subjektiin. Ei-refleksiivisessä tapauksessa omistusliite viittaa lauseen ulkopuolelle. Tarkastelen näitä kahta ryhmää ikäryhmittäin, idiolekteittain sekä persoonittain näennäis- ja reaaliajassa. Tutkimukseni tavoitteena on osoittaa, että ennustettu omistusliitteiden katoaminen puhekielestä on jatkoa variaatiolle, josta on viitteitä nähtävissä jo vanhoissa murreaineistoissa. Vanhojen aineistojen perusteella on osoitettavissa, että monikon 1. persoonan muodoista ja yksikön ja monikon 3. persoonasta omistusliitteet ovat usein puuttuneet jo sata vuotta sitten syntyneiden kielestä. Vaskivesi-tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että erityisesti yksikön 1. persoonan ei-refleksiivisissä omistusmuodoissa on liitteettömyys lisääntynyt nopeasti nuorilla puhujilla, vaikka liitteettömyys näyttääkin osin taittuneen kaikkein nuorimmilla puhujilla. Aivan uusi ilmiö on, että koululaisten ryhmällä omistusliite alkaa kadota myös refleksiivisistä tapauksista.
Avainsanat: omistusmuoto, omistusliite, reaaliaika, näennäisaika, refleksiivisyys, Virrat
Avainsanat: omistusmuoto, omistusliite, reaaliaika, näennäisaika, refleksiivisyys, Virrat
Olen ryhmitellyt sekä vanhat aineistot että Vaskivesi-aineiston refleksiivisiin ja ei-refleksiivisiin omistusmuotoihin, joita tarkastelen erillisinä ryhminä. Refleksiivisessä tapauksessa omistusliite viittaa johonkin saman lauseen jäseneen, yleisimmin subjektiin. Ei-refleksiivisessä tapauksessa omistusliite viittaa lauseen ulkopuolelle. Tarkastelen näitä kahta ryhmää ikäryhmittäin, idiolekteittain sekä persoonittain näennäis- ja reaaliajassa. Tutkimukseni tavoitteena on osoittaa, että ennustettu omistusliitteiden katoaminen puhekielestä on jatkoa variaatiolle, josta on viitteitä nähtävissä jo vanhoissa murreaineistoissa. Vanhojen aineistojen perusteella on osoitettavissa, että monikon 1. persoonan muodoista ja yksikön ja monikon 3. persoonasta omistusliitteet ovat usein puuttuneet jo sata vuotta sitten syntyneiden kielestä. Vaskivesi-tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että erityisesti yksikön 1. persoonan ei-refleksiivisissä omistusmuodoissa on liitteettömyys lisääntynyt nopeasti nuorilla puhujilla, vaikka liitteettömyys näyttääkin osin taittuneen kaikkein nuorimmilla puhujilla. Aivan uusi ilmiö on, että koululaisten ryhmällä omistusliite alkaa kadota myös refleksiivisistä tapauksista.
Avainsanat: omistusmuoto, omistusliite, reaaliaika, näennäisaika, refleksiivisyys, Virrat
Avainsanat: omistusmuoto, omistusliite, reaaliaika, näennäisaika, refleksiivisyys, Virrat