Digitaaliset pelit ja pelilukutaito
MUSTIKKAMÄKI, MIKA (2011)
2011
Informaatiotutkimus ja interaktiivinen media - Information Studies and Interactive Media
Informaatiotieteiden yksikkö - School of Information Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-09-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21778
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21778
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan digitaalisia pelejä ja pelilukutaitoa. Pelit ovat olleet jo vuosikymmeniä yksi ilmaisullisesti merkittävimmistä medioista, mutta niiden julkinen asema esimerkiksi yleisjournalismissa, viihteessä ja kasvatuksessa on muodostunut enemmän mediapaniikkien ja negatiivisten konnotaatioiden kautta. Myös teknologinen innovaatio ja kaupallinen menestyminen on kuulunut pelien ilmiökenttään, ja näiden tekijöiden kautta pelejä on viime aikoina käsitelty enemmän myös suomalaisessa julkisessa keskustelussa.
Ymmärrys peleistä kulttuurisina artefakteina vaatii pelilukutaitoa. Pelilukutaito voidaan nähdä yhtenä niin sanotuista uusista lukutaidoista, ja käsitteellisesti pelilukutaito kokoaa yhteen monia erilaisia lukutaidon näkökulmia. Tutkielmassa käydään lyhyesti läpi lukutaidon käsitteellistä kehittymistä ja siirrytään sitten tarkastelemaan lähemmin pelilukutaidon monipuolista käsitteenmäärittelyä. Sen jälkeen analysoidaan haastatteluilla kerätty empiirinen aineisto neljän perheen pelilukutaidon käytännöistä sekä lapsen että aikuisen näkökulmasta.Tarkoituksena oli paikantaa pelilukutaitoteorian soveltuvuus perheiden arkeen. Menetelmällisesti tutkielman empiirinen osuus rakentuu laadullisen, puolistrukturoidun ja teemahaastattelun piirteitä yhdistävän haastattelututkimuksen varaan.
Haastateltujen vanhempien pelilukutaito välittyy mediakasvatuksen kysymyksenasetteluiden kautta. Vanhemmat omaksuvat roolin pelien sisältöjen ja peliajan rajaajina, mutta tekevät tämän suurimmalta osin niin sanottujen paratekstien välityksellä. Pelit nähdään erityisesti viihteellisinä, mutta niille voidaan antaa myös pedagogisia äänenpainoja. Lapset tulkitsevat pelejä erityisesti niiden pelattavuuden, toiminnan ja osittain myös pelin toteutusten osa-alueiden välityksellä. Perheiden arkiseen pelilukutaitoon nähden pelilukutaidon käsitteellinen määrittely näyttäytyy ajoittain melko abstraktina.
Asiasanat:digitaaliset pelit, pelilukutaito, medialukutaito, mediakasvatus, haastattelututkimus
Ymmärrys peleistä kulttuurisina artefakteina vaatii pelilukutaitoa. Pelilukutaito voidaan nähdä yhtenä niin sanotuista uusista lukutaidoista, ja käsitteellisesti pelilukutaito kokoaa yhteen monia erilaisia lukutaidon näkökulmia. Tutkielmassa käydään lyhyesti läpi lukutaidon käsitteellistä kehittymistä ja siirrytään sitten tarkastelemaan lähemmin pelilukutaidon monipuolista käsitteenmäärittelyä. Sen jälkeen analysoidaan haastatteluilla kerätty empiirinen aineisto neljän perheen pelilukutaidon käytännöistä sekä lapsen että aikuisen näkökulmasta.Tarkoituksena oli paikantaa pelilukutaitoteorian soveltuvuus perheiden arkeen. Menetelmällisesti tutkielman empiirinen osuus rakentuu laadullisen, puolistrukturoidun ja teemahaastattelun piirteitä yhdistävän haastattelututkimuksen varaan.
Haastateltujen vanhempien pelilukutaito välittyy mediakasvatuksen kysymyksenasetteluiden kautta. Vanhemmat omaksuvat roolin pelien sisältöjen ja peliajan rajaajina, mutta tekevät tämän suurimmalta osin niin sanottujen paratekstien välityksellä. Pelit nähdään erityisesti viihteellisinä, mutta niille voidaan antaa myös pedagogisia äänenpainoja. Lapset tulkitsevat pelejä erityisesti niiden pelattavuuden, toiminnan ja osittain myös pelin toteutusten osa-alueiden välityksellä. Perheiden arkiseen pelilukutaitoon nähden pelilukutaidon käsitteellinen määrittely näyttäytyy ajoittain melko abstraktina.
Asiasanat:digitaaliset pelit, pelilukutaito, medialukutaito, mediakasvatus, haastattelututkimus