Työntekijän ja asiakkaan hoitoarviot tuloksellisuuden ennustajana motivoivan haastattelun ensikeskusteluissa päihdeasiakkailla

Abstract

Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, miten työntekijä ja asiakas arvioivat käymäänsä motivoivan haastattelun keskustelua, ja miten nämä arviot eroavat toisistaan. Haluan selvittää, mitkä tekijät ja keskustelun arviolomakkeissa pisteytetyt asiat pystyvät ennustamaan muutosta päihteiden käytössä puolen vuoden seurannassa mitattuna, ja ennustaako huono arvio työntekijästä ja keskusteluista hoidon keskeyttämistä?

Motivoiva haastattelu perustuu Carl Rogersin asiakaskeskeiseen terapiaan, jonka mukaan terapeuttisessa suhteessa avainasemassa on lämmin ja hyväksyvä suhde asiakkaaseen. Motivoivan haastattelun tehokkuutta on tutkittu laajasti, ja sen on osoitettu olevan tehokas menetelmä varsinkin alkoholiongelmien hoitoon. Tuloksellisuustutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet ristiriitaisuuksia muiden terapiatutkimusten kanssa niistä hoidon ominaisuuksista, jotka parhaiten ennustavat onnistunutta hoitotulosta.

Käytän tutkimuksessani valmista aineistoa, joka on osa Tampereen yliopiston yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikön MISA-projektia (Prosessi- ja tuloksellisuus päihdeongelmaisten motivoivista alkuhaastatteluista). Aineisto koostuu A-klinikkasäätiön ja Kriminaalihuoltolaitoksen kahdesta ensimmäisestä työntekijä-asiakas tapaamisesta, jossa työntekijä on käyttänyt motivoivaa haastattelua tai siihen perustavaa menetelmää. Keskustelun jälkeen sekä asiakkaalta että työntekijältä on kerätty lomakkeeseen numeeriset arviot juuri käydystä keskustelusta, keskustelukumppanista sekä uskosta muutokseen asiakkaan päihteiden käytössä.

Tulosten analysoimiseen käytin kvantitatiivisia menetelmiä. Tulosten perusteella asiakkaat arvioivat keskustelut työntekijän kanssa positiivisemmin kuin työntekijä. Asiakkaat myös arvioivat oman päihteiden käyttönsä muutoksen positiivisemmin kuin työntekijä. Asiakas ja työntekijä arvioivat kuitenkin toisensa yhdenmukaisesti. Seurannasta pudonneiden ja seurantaan osallistuneiden keskustelun arviot sekä arviot työntekijöistä eivät eronneet merkittävästi toisistaan. Myöskään asiakkaan ja terapeutin arvioiden yhdenmukaisuuden puuttuminen ei ollut yhteydessä seurannasta pois jäämiselle. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että asiakkaan ja terapeutin kahden ensimmäisen tapaamisen arvioista vain asiakkaan positiivinen ensimmäisen keskustelun arvio selitti merkitsevästi alkoholin käyttöön ja siihen liittyvien riskien vähenemistä puolen vuoden seurannassa. Tulokset kuitenkin osoittavat, että keskustelulla on ollut vaikutus asiakkaan päihdeongelman helpottamiseen.

Asiasanat: motivoiva haastattelu, motivaatio, päihderiippuvuus, tuloksellisuus, vuorovaikutus, yhteistyö, kvantitatiiviset menetelmät, keskustelun arvio