Mobiliteetti osana birgittalaisluostarin elämää. Liikkumiskuvaukset Diarium Vadstenensessa 1384-1545.

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään liikkumisen ilmenemistä Vadstenan birgittalaisluostarin veljien päiväkirjassa, Diarium Vadstenensessa vuosina 1384-1545. Kyse on luostarin "muistikirjasta", johon kirjattiin tietoja luostarin arkipäivästä ja paikoin myös laajempia analyyseja valtakunnan poliittisesta tilanteesta. Vadstenan luostari muodostui tärkeäksi uskonnolliseksi keskukseksi keskiajan Ruotsissa, ja sai hyvien yhteiskunnallisten suhteidensa ansiosta myös poliittista vaikutusvaltaa. Tämän takia luostarin päiväkirjan tutkiminen laajentaa kuvaa pohjoismaisesta luostarielämästä ja sen käytännöistä.

Tärkein tutkimuskysymykseni liittyy liikkumiseen ja sen ilmenemiseen Diariumissa. Selvitän, miten luostarista liikuttiin ja minne, miksi matkaan lähdettiin ja ketkä liikkuivat. Painopiste on Vadstenan luostarin asukkaiden liikkumisessa. Päälähteenäni olen käyttänyt Diarium Vadstenensea, joka kuvaa luostarin arkipäivää ja käytäntöjä 1300-luvun lopulta 1500-luvun puoleenväliin, kirjurista riippuen yksityiskohtaisesti ja omia arvioita antaen tai ykskantaan todeten. Etsin Diariumista liikkumiseen ja matkustamiseen liittyviä merkintöjä ja niihin mahdollisesti liittyviä perusteluja ja selvityksiä. Tutkimuskysymykseni keskittyy ensisijaisesti Diariumin antamien liikkumiskuvausten analyysiin. Lähdekritiikin kannalta on tärkeää erottaa, että Diariumin avulla ei voi rakentaa täysin kattavaa kuvausta kaikista birgittalaisten liikkumiseen liittyvistä kysymyksistä. Diarium on kuitenkin puutteineenkin tärkeä lähdemateriaali, sillä se on kaikki, mitä aihepiiristä on säilynyt. Yksittäistapausten esittelyn ja lähteiden lähiluvun lisäksi olen käyttänyt metodinani määrällistä analyysiä muodostaakseni suuntaa antavaa kuvaa birgittalaisten liikkumisen määrästä.

Diariumin lisäksi olen käyttänyt lähteenä birgittalaisten luostarisääntöä Regula Sancti Salvatoris, joka perustuu sääntökunnan perustajan Pyhän Birgitan näkyihin. Lisäksi olen käyttänyt Birgitan sääntöä täydentäviä näkyjä, Revelaciones Extravagantes, sekä paavillisia päätöksiä ja erityismääräyksiä, joissa säädetään birgittalaisten elämäntavasta. Tällainen on esimerkiksi Mare Magnum, jonka paavi Johannes XXIII julkisti vuonna 1413. Lisäksi olen käyttänyt birgittalaisveljien "lisäsääntöä" Liber usuum fratrum monasterii Vadstenensis, jossa säädetään luostarisäännön julkaisemisen jälkeen ajankohtaisiksi osoittautuneista asioista ja käytännöistä. Olen verrannut luostarisääntöjen ohjeistusta yleisempään kanonisen oikeuden taustaan ja sääntöihin siitä, minkälaisissa tilanteissa liikkuminen oli sallittua. Näiden lähteiden avulla olen tarkastellut käytännön ja normin välistä suhdetta liikkumisen osalta.

Lähestymistapani aiheeseen perustuu kolmijakoon: tarkastelen Diariumin liikkumiskuvauksia liikkumisen mahdollisuuksien, rajojen ja keinojen näkökulmasta. Mahdollisuuksien osalta selvitän, minkälaista oli positiivisena pidetty, säännön näkökulmasta hyväksytty liikkuminen. Liikkumisen rajojen yhteydessä selvitän, minkälaisia ongelmia liikkumiseen liittyi. Esiin tulleita ongelmia olivat esimerkiksi apostasia eli luostarista karkaaminen, ja halu vaihtaa luostaria, jolloin piti hakea paavilta erillinen lupa transitukseen, siirtoon. Keinojen yhteydessä tarkastelen liikkumisen ja matkustamisen yleisiä käytäntöjä, kuten aikataulua ja reittejä, ja vertaan niitä birgittalaisten käytäntöihin. Lähtökohtani on mobiliteetin monimuotoisuus ja asema toisaalta itsestään selvänä osana ruotsalaissääntökunnan maailmanvalloitusta, toisaalta tarkoin säännösteltynä osana luostarielämään sitoutuneen ihmisen elämää. Tarkastelen sitä, miten vadstenalaiset luovivat näiden kahden näkökulman välillä, ja miten liikkumista Diariumissa perusteltiin. Keskeiseksi liikkumisen määrittelyn ja luokittelun kannalta nousi erityisesti klausuuri ja sen erilaiset tulkinnat ja perustelut.

Vadstenan birgittalaisluostarin asukkaiden liikkuminen osoittautui melko runsaaksi. Se kohdistui erityisesti keskiaikaisen kristikunnan keskukseen Roomaan sekä sääntökunnan tytärluostareihin, joita perustettiin Eurooppaan. Erityisesti Naantalin ja Tallinnan ja Bergenin birgittalaisluostareihin kohdistuneet liikkumiskuvaukset olivat melko runsaita. Roomaan kohdistuneilla matkoilla selvitettiin sääntökunnan asioita ja osallistuttiin esimerkiksi yleisiin kirkolliskokouksiin. Matkoilla oli yleensä Vadstenan birgittalaisluostarin veljien konventin johtaja, kenraalikonfessori yhdessä jonkun matkatoverin kanssa. Tytärluostareihin kohdistuneille matkoille osallistuivat myös sisaret, tosin harvemmin kuin veljet. Näiden matkojen tarkoituksena oli yleensä tytärluostarin opastaminen tai ilmenneiden ongelmien ratkaiseminen.

Tällaisten luostarielämään kuuluneiden matkojen lisäksi Diariumissa on myös liikkumisen ongelmiin liittyneitä tapauksia, joissa luostarin asukas on karannut. Ongelmiksi luokittelin myös, mikäli joku oli tullut matkallaan esimerkiksi ryöstetyksi. Ongelmatapaukset olivat kaiken kaikkiaan liikkumiskuvausten joukossa melko harvinaisia, joskin läpi tutkimusajankohdan esiintyneitä. Liikkumisten rajojen yhteydessä olen tarkastellut myös sukupuolittuneita liikkumiskäytäntöjä. Vadstenan luostarin sisaria koski tiukempi klausuuri, eikä heidän liikkumisensa ollut yhtä yleistä kuin veljien. Tämä muodostaa kiinnostavan kontrastin sille, että birgittalaisluostarin johtaja oli abbedissa, joka periaatteessa vastasi myös luostarin käytännön asioista. Käytännössä liikkumisen osalta asioiden hoitaminen siirtyi veljien vastuulle sisarten tiukan klausuurin takia. Neljäs ryhmä liikkumiskuvauksissa oli kategoria "muut", johon kuului matkoja, joita ei voinut luokitella edellisiin ryhmiin, kuten omaan terveydenhoitoon liittyneitä matkoja. Erityisesti tämän ryhmän liikkumiskuvaukset lisääntyivät merkittävästi protestanttisen reformaation myötä 1530-luvulta alkaen.

Pro graduni osoittaa, että mobiliteetti eli liikkuminen kuului olennaisesti birgittalaisten elämään ja toimi luostarielämän osana. Se nähtiin tarpeellisena ja sääntökunnan yhtenäisyyttä ylläpitävänä toimintana. Toisaalta säännön rikkomuksiin, kuten luostarikarkuruuteen suhtauduttiin ankarasti. Tämä Mobiliteetin näkeminen osana birgittalaisluostarin elämäntapaa on merkittävää, sillä luostarissa elämiseen oli perinteisesti liitetty, myös birgittalaissäännössä, tiukka klausuuri ja ainakin jossain määrin stabiili elämäntapa. Uudempi tutkimus, johon myös oma työni liittyy, onkin korostanut, että luostarielämän luokitteleminen pelkästään yhteen paikkaan sitoutuneeksi on ainakin osittain puutteellinen. Vadstenan birgittalaisilla perinteinen, tiettyyn paikkaan sidotun luostarinelämän käsite sai vastavoiman mobiliteetista eli liikkuvuudesta.