Moniammatillinen yhteistyö lastenneurologisella poliklinikalla vanhempien arvioimana
MERINEN, MARJA (2011)
2011
Hoitotiede - Nursing Science
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-09-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21757
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21757
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata lastenneurologisen poliklinikan moniammatillista yhteistyötä lapsen vanhempien arvioimana. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, mitä vanhempien mielestä lastenneurologinen moniammatillinen yhteistyö on. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, miten yhteistyö vanhempien mielestä toteutui ja miten yhteistyötä voidaan kehittää.
Tutkimusaineisto oli laadullinen. Tutkimukseen osallistui lastenneurologisella poliklinikalla asiakkaana olevan kahdeksan lapsen vanhemmat. Aineisto kerättiin kesäkuussa 2009 teemahaastattelulla. Kolmessa haastattelussa olivat läsnä sekä äiti että isä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysimenetelmällä.
Tutkimustuloksista muodostui kolme tulokset yhdistävää luokkaa: moniammatillisen työryhmän toimintatavat, moniammatillisen työryhmän erityistyöntekijät lapsen ja vanhempien tukijoina sekä moniammatillisen yhteistyön painopistealueet.
Tutkimuksen tulosten mukaan vanhemmat ymmärsivät moniammatillisen yhteistyön tarkoittavan sitä, että yksittäisen erityistyöntekijän osaaminen laajenee koko työryhmän osaamiseksi. Tämä edistää neurologisesti sairaan lapsen hoitoa ja kuntoutusta lastenneurologisella poliklinikalla. Vanhemmat kuvasivat moniammatilliseen työryhmään kuuluviksi erikoissairaanhoidon moniammatillisen työryhmän lisäksi kaikki lapsen tarvitsemat muut ammattilaiset. Erikoissairaanhoidon moniammatillisen yhteistyön vanhemmat kuvasivat toimivan pääsääntöisesti hyvin. Kehittämiskohteina vanhemmat mainitsivat kaipaavansa työryhmään sosiaalityöntekijää, jotta saisivat apua käytännön asioissa. Vertaistukea he olisivat toivoneet sekä itselleen että lapselleen. Vanhemmat olisivat halunneet, että vertaistukea olisi tarjottu jo lastenneurologisella poliklinikalla.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että vanhemmat ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä erikoissairaanhoidon lastenneurologisen poliklinikan moniammatilliseen yhteistyöhön. Vanhemmat eivät aina kuitenkaan tunnista omaa rooliaan lapsen hoitotyössä. Toisaalta he ovat aktiivisia osallistujia, toisaalta passiivisia vastaanottajia. Lastenneurologista polikliinistä moniammatillista yhteistyötä on kuitenkin syytä kehittää niin, että koko työryhmän potentiaalinen osaaminen saadaan käyttöön. Tärkeää on myös mahdollistaa neurologisesti sairaan lapsen vanhempien aktiivinen osallistuminen tasavertaisina toimijoina lapsen hoitoon.
Avainsanat: moniammatillinen yhteistyö, lastenneurologia, erityistyöntekijä, lapsi, vanhemmat
Tutkimusaineisto oli laadullinen. Tutkimukseen osallistui lastenneurologisella poliklinikalla asiakkaana olevan kahdeksan lapsen vanhemmat. Aineisto kerättiin kesäkuussa 2009 teemahaastattelulla. Kolmessa haastattelussa olivat läsnä sekä äiti että isä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysimenetelmällä.
Tutkimustuloksista muodostui kolme tulokset yhdistävää luokkaa: moniammatillisen työryhmän toimintatavat, moniammatillisen työryhmän erityistyöntekijät lapsen ja vanhempien tukijoina sekä moniammatillisen yhteistyön painopistealueet.
Tutkimuksen tulosten mukaan vanhemmat ymmärsivät moniammatillisen yhteistyön tarkoittavan sitä, että yksittäisen erityistyöntekijän osaaminen laajenee koko työryhmän osaamiseksi. Tämä edistää neurologisesti sairaan lapsen hoitoa ja kuntoutusta lastenneurologisella poliklinikalla. Vanhemmat kuvasivat moniammatilliseen työryhmään kuuluviksi erikoissairaanhoidon moniammatillisen työryhmän lisäksi kaikki lapsen tarvitsemat muut ammattilaiset. Erikoissairaanhoidon moniammatillisen yhteistyön vanhemmat kuvasivat toimivan pääsääntöisesti hyvin. Kehittämiskohteina vanhemmat mainitsivat kaipaavansa työryhmään sosiaalityöntekijää, jotta saisivat apua käytännön asioissa. Vertaistukea he olisivat toivoneet sekä itselleen että lapselleen. Vanhemmat olisivat halunneet, että vertaistukea olisi tarjottu jo lastenneurologisella poliklinikalla.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että vanhemmat ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä erikoissairaanhoidon lastenneurologisen poliklinikan moniammatilliseen yhteistyöhön. Vanhemmat eivät aina kuitenkaan tunnista omaa rooliaan lapsen hoitotyössä. Toisaalta he ovat aktiivisia osallistujia, toisaalta passiivisia vastaanottajia. Lastenneurologista polikliinistä moniammatillista yhteistyötä on kuitenkin syytä kehittää niin, että koko työryhmän potentiaalinen osaaminen saadaan käyttöön. Tärkeää on myös mahdollistaa neurologisesti sairaan lapsen vanhempien aktiivinen osallistuminen tasavertaisina toimijoina lapsen hoitoon.
Avainsanat: moniammatillinen yhteistyö, lastenneurologia, erityistyöntekijä, lapsi, vanhemmat