Julkisuusteoria globaalissa kontekstissa. Helsingin Sanomien ilmastokokousuutisointi transnationaalin julkison tuottajana.
HAKALA, JARKKO (2011)
2011
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-07-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21736
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21736
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee julkisuutta globalisaation muuttamassa demokratian toimintaympäristössä. Ihmisoikeudet ja demokratia ovat toteutuneet parhaiten kansallisvaltioissa, mutta valta on osin hajautunut ylikansallisille vallankäytön tasoille tavallisten kansalaisten ulottumattomiin. Tutkimus lähestyy ongelmaa deliberatiivisen demokratianteorian ja julkisuusteorian näkökulmasta. Sen lähtökohta on Jürgen Habermasin alun perin vuonna 1962 hahmottama käsitys julkisuudesta, joka on perinteisesti yhdistetty kansallisvaltion muodostamaan yhteiskuntaan.
Tutkimuksen teoriaosa hyödyntää julkisuusteorian saamaa kritiikkiä, käy läpi kansallista laajempiin julkisuuksiin liittyvää kirjallisuutta ja hahmottelee, millainen julkisuusteoria uuteen kontekstiin voi sopia. Pyrkimyksenä on saada aikaan käsitys myös siitä, mitä ylirajaisen julkisuuden syntyminen merkitsisi sekä vaatisi ja kuinka journalismi vaikuttaa sen syntymiseen. Tutkimus korostaa journalismin rakentaman sosiaalisen todellisuuden roolia poliittisten yhteisöjen, identiteettien, kansalaisuuden ja julkista keskustelua käyvien kansalaisten joukkojen, eli julkisojen, muodostumisessa.
Tutkimuksen empiirinen osa tukeutuu sosiaaliseen konstruktionismiin ja tarkastelee kehysanalyysin avulla, millaiset tulkintatavat hallitsevat selvästi ylirajaisen uutisaiheen käsittelyssä. Sen jälkeen tutkimus pohtii, kuinka laajan julkison jäseneksi kirjoittelu asettaa lukijansa ja millaista julkisoa sekä julkisuutta kirjoittelu tuottaa. Tarkasteltavaksi aineistoksi on valittu Balin ilmastokokouksen käsittely Helsingin Sanomissa 2007. Tutkimus erottaa lehtiaineistosta neljä tärkeintä tulkintakehystä: poliittisen pelin, globaalin uhkan, kansallisten vaikutusten ja oikeudenmukaisuuden kehykset. Vahvin näistä on uhkan kehys, joka vaikuttaa paljon muihinkin kehyksiin.
Tutkimuksen mukaan ilmastoneuvotteluja ei käsitelty vain journalismille tavanomaiseen tapaan intressiristiriitoina tai sodan ja pelin metaforien kautta, vaan perinteisen poliittisen väännön kuvaustavan mukana kulkivat koko ajan voimakkaina tulkintatavat, jotka nostivat esiin käsityksiä yhteisestä globaalista uhkasta ja ajatuksia maailmanlaajuisesta yhteisvastuusta. Ne veivät tilaa esimerkiksi kansallistavilta tulkinnoilta. Kokonaisuus tuki ylirajaisen sosiaalisen todellisuuden ja ylirajaisten kansalaisten yhteisöjen muodostumista sekä lukijan asettumista osaksi transnationaalia julkisoa. Lisäksi kansallistavat tulkintatavat kytkeytyivät ylirajaisiin kehyksiin niin, että ne molemmat elivät kirjoittelussa rinnakkain toisiaan pois sulkematta. Jossain määrin ne toimivat kaksisuuntaisesti ja kytkivät suomalaisen lukijan osaksi yhteisen ongelman kanssa painiskelevaa maailmanyhteisöä.
Asiasanat:julkisuusteoria, transnationaali julkiso, poliittinen journalismi, ilmastopolitiikka, kehysanalyysi
Tutkimuksen teoriaosa hyödyntää julkisuusteorian saamaa kritiikkiä, käy läpi kansallista laajempiin julkisuuksiin liittyvää kirjallisuutta ja hahmottelee, millainen julkisuusteoria uuteen kontekstiin voi sopia. Pyrkimyksenä on saada aikaan käsitys myös siitä, mitä ylirajaisen julkisuuden syntyminen merkitsisi sekä vaatisi ja kuinka journalismi vaikuttaa sen syntymiseen. Tutkimus korostaa journalismin rakentaman sosiaalisen todellisuuden roolia poliittisten yhteisöjen, identiteettien, kansalaisuuden ja julkista keskustelua käyvien kansalaisten joukkojen, eli julkisojen, muodostumisessa.
Tutkimuksen empiirinen osa tukeutuu sosiaaliseen konstruktionismiin ja tarkastelee kehysanalyysin avulla, millaiset tulkintatavat hallitsevat selvästi ylirajaisen uutisaiheen käsittelyssä. Sen jälkeen tutkimus pohtii, kuinka laajan julkison jäseneksi kirjoittelu asettaa lukijansa ja millaista julkisoa sekä julkisuutta kirjoittelu tuottaa. Tarkasteltavaksi aineistoksi on valittu Balin ilmastokokouksen käsittely Helsingin Sanomissa 2007. Tutkimus erottaa lehtiaineistosta neljä tärkeintä tulkintakehystä: poliittisen pelin, globaalin uhkan, kansallisten vaikutusten ja oikeudenmukaisuuden kehykset. Vahvin näistä on uhkan kehys, joka vaikuttaa paljon muihinkin kehyksiin.
Tutkimuksen mukaan ilmastoneuvotteluja ei käsitelty vain journalismille tavanomaiseen tapaan intressiristiriitoina tai sodan ja pelin metaforien kautta, vaan perinteisen poliittisen väännön kuvaustavan mukana kulkivat koko ajan voimakkaina tulkintatavat, jotka nostivat esiin käsityksiä yhteisestä globaalista uhkasta ja ajatuksia maailmanlaajuisesta yhteisvastuusta. Ne veivät tilaa esimerkiksi kansallistavilta tulkinnoilta. Kokonaisuus tuki ylirajaisen sosiaalisen todellisuuden ja ylirajaisten kansalaisten yhteisöjen muodostumista sekä lukijan asettumista osaksi transnationaalia julkisoa. Lisäksi kansallistavat tulkintatavat kytkeytyivät ylirajaisiin kehyksiin niin, että ne molemmat elivät kirjoittelussa rinnakkain toisiaan pois sulkematta. Jossain määrin ne toimivat kaksisuuntaisesti ja kytkivät suomalaisen lukijan osaksi yhteisen ongelman kanssa painiskelevaa maailmanyhteisöä.
Asiasanat:julkisuusteoria, transnationaali julkiso, poliittinen journalismi, ilmastopolitiikka, kehysanalyysi