Opettajien työhyvinvointi vuonna 2008. Opettajien työhyvinvoinnin diskursiivinen tarkastelu Helsingin Sanomissa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia työhyvinvointidiskurssien ilmenemistä vuoden 2008 Helsingin Sanomien lehtikirjoituksissa ja mielipidekirjoituksissa. Opettajan työhyvinvointiin liittyvät niin työelämässä laajemmin vaikuttavat trendit kuin vain kouluinstituutiota koskevat ajankohtaisilmiöt. Työhyvinvointi käsitteenä viittaa työntekijän työkykyyn sekä työn tekemiseen positiivisesti vaikuttaviin tekijöihin. Nykyisin mediatutkimuksessa ei ajatella, että kansalaisten mielipiteitä voitaisiin suoraan muokata, mutta media voidaan nähdä kuitenkin yhtenä toimijana vaikuttamassa ihmisten mielipiteisiin koulusta ja opettajan työstä.

Tutkimusaineistona oli Helsingin Sanomien vuoden 2008 koulua ja työelämää koskevat kirjoitukset, joita oli koottu esiluentaa varten 625. Koulusta ja työelämästä siis kirjoitettiin tuon vuoden aikana hyvin paljon. Suurin osa esiluentaan valituista jutuista koski kuitenkin koulua. Tutkimusmenetelmänä tutkimuksessa toteutettiin diskurssianalyysia. Diskurssianalyysi korostaa kielen ja tekstien voimaa ilmaista vallitsevia käytäntöjä sekä myös muokata todellisuutta. Tutkimusmenetelmänä se korostaa tulkintaa ja on pikemmin teoreettis-metodologinen viitekehys kuin tarkkarajainen tutkimusmenetelmä.

Tutkimuksessa ilmeni, että lehtikirjoitusten diskursseissa rakentui kuva koulun ja opettajan kohtaamista lukuisista haasteista ja opettajalle ja koululle kohdistetuista vaateista. Opettajan hyvinvoinnille asettavat haasteita lehtikirjoitusten mukaan niin fyysiset kuin henkiset haittatekijät. Koulurakennusten huono kunto oli esillä paljon sekä lehtijutuissa että mielipidekirjoituksissa. Koulurakennusten heikkoa kuntoa käsiteltiin ennen kaikkea lapsen edun toteutumisen kannalta eikä kirjoituksissa tuotu juurikaan esiin huonon fyysisen työympäristön tuomia haittoja koulun henkilökunnalle. Opettajien henkisen työhyvinvoinnin kannalta uhkaavina diskursseina on nähtävissä suurten oppilasryhmien tuoma haitta opettajan jaksamiselle, mutta myös tässä aiheessa nousi lapsen etu-diskurssi työhyvinvointipuheen rinnalle. Koulusurmat vuonna 2008 muodostivat lehtikirjoitusten perusteella koulun toiminnalle niin henkisen kuin fyysisen uhan. Lehtikirjoituksissa oli melko paljon esillä monikulttuuriseen kouluun liittyvät ongelmat ja niitä käsiteltiin niin normalisaation kuin haastepuheen merkityssysteemeistä. Yleisesti oli todettavissa, että pääosassa kirjoituksia ei asetuttu kyseenalaistamaan inklusiivisen koulun periaatetta ratkaisuna koulua koskeviin ongelmiin, vaan ratkaisumallien tuli noudattaa ajatusta kaikille yhteisestä koulusta. Koulun kohtaamista haasteista kirjoitettaessa oli taloudellisten resurssien käyttäminen argumenttina hyvin yleistä aiheesta riippumatta. Kuntatalouden ongelmat ja maailmanlaajuinen taantuma vuonna 2008 linkittyivät resurssipuheen hegemoniaan. Kirjoitusten perusteella rakentui pikemminkin kuva opettajien työpahoinvoinnista kuin työhyvinvoinnista. Opettajien työhyvinvoinnin takaamiseksi tulevaisuudessa tulisi tukea paremmin vanhempia heidän kasvatustehtävässään sekä löytää keinoja luokkakoon pienentämiseen.

Asiasanat:työhyvinvointi, diskurssianalyysi, Helsingin Sanomat, koulu, opettajat