Suomalaiset miesopiskelijat Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön mielenterveyspalvelujen käyttäjinä - kohtaavatko palvelut ja avuntarve?
HONKANEN, HENNA (2011)
2011
Psykologia - Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-07-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21729
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21729
Tiivistelmä
Miehet käyttävät selkeästi naisia vähemmän mielenterveyspalveluja. Myös suomalaiset miesopiskelijat ovat selvänä vähemmistönä Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) mielenterveyspalvelujen käyttäjinä.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hakeutuvatko ne miesopiskelijat, joilla on psyykkisiä oireita palvelujen piiriin, eli kohtaavatko palvelut ja avuntarve. Tutkimuksessa selvitettiin myös tietyntyyppisten psyykkisten oireiden vaikutusta palvelujen käyttöön, sekä syitä siihen, miksi suomalaiset miesopiskelijat eivät käyttäneet YTHS:n mielenterveyspalveluja. Psyykkistä oireilua tutkittiin SCL-90 oirekyselylomakkeen avulla ja syitä olla käyttämättä YTHS:n mielenterveyspalveluja erillisen lomakkeen avulla. Lomakkeeseen oli kerätty kattava lista mahdollisista syistä ottaen huomioon myös aikaisemmat tutkimukset aiheesta. Aineisto kerättiin viidestä eri yliopistosta, osa paperiversiona ja osa sähköisen kyselyn avulla. Otoksen koko oli 286 ja se käsitti suomalaisia miesopiskelijoita eri ikäluokista, oppialoilta ja vuosikursseilta. Lopullinen aineiston koko oli 264.
Tulosten mukaan ne opiskelijat, joilla oli psyykkistä oireilua, käyttivät oletetusti enemmän YTHS:n mielenterveyspalveluja kuin opiskelijat, joilla ei oireilua ollut. Palveluja siis käyttivät juuri ne opiskelijat, jotka niitä tarvitsivat. Kuitenkin psyykkisesti oireilevista vastaajista palveluja käytti ainoastaan 27,1 %, joten valtaosa psyykkisesti oireilevista opiskelijoista ei hakeutunut palvelujen käyttäjiksi. Tietyntyyppinen psyykkinen oireilu saattoi lisätä palvelujen käyttöä tai vaikuttaa niiden käyttöä vähentävästi. Suurimpia syitä olla käyttämättä palveluja olivat muiden keinojen käyttö pahan olon purkamiseksi ja ongelmien ratkaisemiseksi, psyykkisen terveydentilan kokeminen sen verran hyväksi, ettei avuntarvetta ollut, avun hakeminen vasta viimeisenä mahdollisuutena, tietämättömyys palveluista ja haluttomuus kertoa henkilökohtaisista asioista mielenterveystyöntekijälle. Psyykkisesti oireilevat opiskelijat pitivät osittain eri syitä selityksenä sille miksi eivät YTHS:n mielenterveyspalveluihin hakeutuneet, toisin kuin opiskelijat, joilla ei tällaista oireilua ollut.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hakeutuvatko ne miesopiskelijat, joilla on psyykkisiä oireita palvelujen piiriin, eli kohtaavatko palvelut ja avuntarve. Tutkimuksessa selvitettiin myös tietyntyyppisten psyykkisten oireiden vaikutusta palvelujen käyttöön, sekä syitä siihen, miksi suomalaiset miesopiskelijat eivät käyttäneet YTHS:n mielenterveyspalveluja. Psyykkistä oireilua tutkittiin SCL-90 oirekyselylomakkeen avulla ja syitä olla käyttämättä YTHS:n mielenterveyspalveluja erillisen lomakkeen avulla. Lomakkeeseen oli kerätty kattava lista mahdollisista syistä ottaen huomioon myös aikaisemmat tutkimukset aiheesta. Aineisto kerättiin viidestä eri yliopistosta, osa paperiversiona ja osa sähköisen kyselyn avulla. Otoksen koko oli 286 ja se käsitti suomalaisia miesopiskelijoita eri ikäluokista, oppialoilta ja vuosikursseilta. Lopullinen aineiston koko oli 264.
Tulosten mukaan ne opiskelijat, joilla oli psyykkistä oireilua, käyttivät oletetusti enemmän YTHS:n mielenterveyspalveluja kuin opiskelijat, joilla ei oireilua ollut. Palveluja siis käyttivät juuri ne opiskelijat, jotka niitä tarvitsivat. Kuitenkin psyykkisesti oireilevista vastaajista palveluja käytti ainoastaan 27,1 %, joten valtaosa psyykkisesti oireilevista opiskelijoista ei hakeutunut palvelujen käyttäjiksi. Tietyntyyppinen psyykkinen oireilu saattoi lisätä palvelujen käyttöä tai vaikuttaa niiden käyttöä vähentävästi. Suurimpia syitä olla käyttämättä palveluja olivat muiden keinojen käyttö pahan olon purkamiseksi ja ongelmien ratkaisemiseksi, psyykkisen terveydentilan kokeminen sen verran hyväksi, ettei avuntarvetta ollut, avun hakeminen vasta viimeisenä mahdollisuutena, tietämättömyys palveluista ja haluttomuus kertoa henkilökohtaisista asioista mielenterveystyöntekijälle. Psyykkisesti oireilevat opiskelijat pitivät osittain eri syitä selityksenä sille miksi eivät YTHS:n mielenterveyspalveluihin hakeutuneet, toisin kuin opiskelijat, joilla ei tällaista oireilua ollut.