Suomen- ja saksankieliset neuleohjeet teknisen viestinnän näkökulmasta
HÄMEENOJA, SONJA (2011)
2011
Käännöstiede (saksa) - Translation Studies (German)
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-05-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21708
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21708
Tiivistelmä
Tässä pro gradu ?tutkielmassa tarkastellaan neuleohjeita teknisen dokumentaation laatimisohjeiden näkökulmasta. Internetin keskustelupalstoilla käyty keskustelu ja kirjoittajan omat kokemukset viittaavat siihen suuntaan, että neuleohjeissa on joitakin puutteita tai että neuleohjeiden hyödyntäminen on vaikeaa etenkin aloittelijoille. Aiheen tarkastelussa hyödynnetään teknisen viestinnän tutkimusta: lukijaystävällisen dokumentaation tuottamisperiaatteita sovelletaan neuleohjeiden tarkasteluun.
Työssä pohditaan myös lyhyesti neuleohjeiden mahdollista erikoiskielisyyttä ja sitä, mitä tuo erikoiskielisyys lukijalta vaatii. Sen määritteleminen on kuitenkin vaikeaa, onko jokin tietty teksti erikoiskielinen tai täytyykö erikoiskielisen tekstin lukijan olla alan asiantuntija. Neuleohjeilla vaikuttaisi olevan erikoiskielisten tekstien piirteitä, mutta osan näistä piirteistä määrää neuleohjeiden instruktiivinen funktio. Etenkin neuleharrastusta aloittelevan lukijan kannalta ei kuitenkaan ole olennaista se, määritelläänkö neuleohjeet erikoiskielisiksi teksteiksi vai ei. Paljon tärkeämpää on se, kuinka kattavaa asiantuntijuutta neuleohjeen lukijalta vaaditaan. Jotta neuleohjeiden lukijapiirin ulkopuolelle ei siis suljettaisi vain perustekniikat hallitsevia aloittelijoita, tulisi ohjeiden liikkua Hoffmannin (1985) erikoiskielten vertikaalisen jaottelun eli abstraktion alimmalla, tavallisen kuluttajan tasolla. Tämän saavuttamisessa taas teknisen viestinnän alan asiantuntemuksesta voisi olla hyötyä.
Tutkimuksen materiaalina on neljä suomenkielisen ja neljä saksankielisen käsityölehden numeroa syksyltä 2009. Jokaisesta numerosta analysoidaan viittä ohjetta. Yhteensä aineisto käsittää siis 20 suomenkielistä ja 20 saksankielistä ohjetta. Tutkimusmetodi on kvalitatiivinen heuristinen tekstin tarkastelu, eli analysointi suoritetaan käytettävyystutkimuksesta tutun käsitteen, heuristiikkalistan avulla. Neuleohjeille luodaan teoriakirjallisuuden ja kirjoittamisen oppaiden pohjalta oma tarkistuslista, jonka alla käsitellään kolmea aihealuetta: (1) ohjeen sisältöä ja rakennetta, (2) sananvalintoja ja sananmuotoja sekä (3) lukusanoja ja lyhenteitä.
Analyysissa käy ilmi, että neuleohjeissa on jonkin verran puutteita käytännössä kaikilla tarkastelluilla osa-alueilla. Muun muassa tietoa ei aina välttämättä esitetä siinä järjestyksessä kuin lukija sitä tarvitsee, samasta käsitteestä saatetaan käyttää ohjeessa useampaa eri nimitystä tai lukijaa saatetaan jopa aliarvioida selittämällä esimerkiksi, mitä numero, jonka perässä on piste, eli järjestysluku tarkoittaa. Toisaalta analyysin perusteella on mahdollista todeta myös, että kaikkien teknisen viestinnän teoriakirjallisuudessa esitettyjen ohjeiden tai välttämättä edes kaikkien oikeakielisyyssääntöjen noudattaminen ei aina olekaan tarkoituksenmukaista neuleohjeissa, kun otetaan huomioon käyttötilanteen asettamat vaatimukset.
Asiasanat:neuleohjeet, käsityöohjeet, tekninen viestintä, erikoiskielet
Työssä pohditaan myös lyhyesti neuleohjeiden mahdollista erikoiskielisyyttä ja sitä, mitä tuo erikoiskielisyys lukijalta vaatii. Sen määritteleminen on kuitenkin vaikeaa, onko jokin tietty teksti erikoiskielinen tai täytyykö erikoiskielisen tekstin lukijan olla alan asiantuntija. Neuleohjeilla vaikuttaisi olevan erikoiskielisten tekstien piirteitä, mutta osan näistä piirteistä määrää neuleohjeiden instruktiivinen funktio. Etenkin neuleharrastusta aloittelevan lukijan kannalta ei kuitenkaan ole olennaista se, määritelläänkö neuleohjeet erikoiskielisiksi teksteiksi vai ei. Paljon tärkeämpää on se, kuinka kattavaa asiantuntijuutta neuleohjeen lukijalta vaaditaan. Jotta neuleohjeiden lukijapiirin ulkopuolelle ei siis suljettaisi vain perustekniikat hallitsevia aloittelijoita, tulisi ohjeiden liikkua Hoffmannin (1985) erikoiskielten vertikaalisen jaottelun eli abstraktion alimmalla, tavallisen kuluttajan tasolla. Tämän saavuttamisessa taas teknisen viestinnän alan asiantuntemuksesta voisi olla hyötyä.
Tutkimuksen materiaalina on neljä suomenkielisen ja neljä saksankielisen käsityölehden numeroa syksyltä 2009. Jokaisesta numerosta analysoidaan viittä ohjetta. Yhteensä aineisto käsittää siis 20 suomenkielistä ja 20 saksankielistä ohjetta. Tutkimusmetodi on kvalitatiivinen heuristinen tekstin tarkastelu, eli analysointi suoritetaan käytettävyystutkimuksesta tutun käsitteen, heuristiikkalistan avulla. Neuleohjeille luodaan teoriakirjallisuuden ja kirjoittamisen oppaiden pohjalta oma tarkistuslista, jonka alla käsitellään kolmea aihealuetta: (1) ohjeen sisältöä ja rakennetta, (2) sananvalintoja ja sananmuotoja sekä (3) lukusanoja ja lyhenteitä.
Analyysissa käy ilmi, että neuleohjeissa on jonkin verran puutteita käytännössä kaikilla tarkastelluilla osa-alueilla. Muun muassa tietoa ei aina välttämättä esitetä siinä järjestyksessä kuin lukija sitä tarvitsee, samasta käsitteestä saatetaan käyttää ohjeessa useampaa eri nimitystä tai lukijaa saatetaan jopa aliarvioida selittämällä esimerkiksi, mitä numero, jonka perässä on piste, eli järjestysluku tarkoittaa. Toisaalta analyysin perusteella on mahdollista todeta myös, että kaikkien teknisen viestinnän teoriakirjallisuudessa esitettyjen ohjeiden tai välttämättä edes kaikkien oikeakielisyyssääntöjen noudattaminen ei aina olekaan tarkoituksenmukaista neuleohjeissa, kun otetaan huomioon käyttötilanteen asettamat vaatimukset.
Asiasanat:neuleohjeet, käsityöohjeet, tekninen viestintä, erikoiskielet