Saksankielisen kirjallisuuden uudelleen-suomennokset ja niitä edeltäneet ensikäännökset kirja-arvosteluissa. Käännösten näkyvyys ja vastaanotto
KORHONEN, MERI (2011)
2011
Käännöstiede (saksa) - Translation Studies (German)
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-05-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21707
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21707
Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteena on kartoittaa, mitä kaunokirjallisia teoksia saksan kielestä on suomennettu useampaan kertaan ja analysoida niiden vastaanottoa kirjallisuusarvosteluissa. Analyysissä tutkitaan ensisijaisesti kääntäjän ja käännöksen näkyvyyttä sekä sitä, miten teoksen luonne käännöksenä tulee arvosteluissa esiin.
Uudelleenkäännökset ja niitä edeltäneet ensikäännökset poimittiin Suomen kansallisbibliografian FENNICA-tietokannasta, jonka jälkeen hakutuloksia täydennettiin tutkimuskirjallisuuden avulla. Syntynyttä ensi- ja uudelleenkäännösten luetteloa taustoitettiin kuvaamalla saksasta suomennetun kirjallisuuden historiaa ja osuutta koko suomennostoiminnasta 1800-luvulta 1990-luvun lopulle.
Teoreettisena taustoituksena toimii ensinnäkin uudelleenkääntämisen tutkimushistorian esittely. Pääpaino on uudelleensuomennoksia tutkineiden Paloposken ja Koskisen (2003, 2010a) artikkeleissa. Niin tutkielman tulokset kuin uusimmat tutkimuksetkin osoittavat, etteivät uudelleenkäännökset ole lainkaan niin selväpiirteinen ja -rajainen ilmiö, kuin usein esitetään. Tutkielmassa pohditaan myös vastaanoton eri muotoja, kuvataan kirjallisuus- ja käännöskritiikin piirteitä sekä esitellään Gullinin (2002) käännöskritiikin luokittelumalli, jota sovelletaan kirjallisuusarvostelujen analyysissa.
Tutkielman aineisto koostuu kokoamani ensi- ja uudelleensuomennoslistan teosten arvosteluista. Se käsittää seitsemän sanomalehden ja kolmen kirjallisuuslehden arvostelut, joista 16 on kirjoitettu uudelleenkäännöksestä ja 14 ensikäännöksestä. Aineistosta kävi ilmi, että uudelleenkäännösten arvosteluissa kääntäjä ja käännös ovat näkyvämmin esillä, käännöskritiikki on niissä laajempaa ja konkreettisempaa ja myös teoksen luonne uudelleenkäännöksenä otetaan yleensä huomioon. Ensikäännösten arvosteluissa taas teoksen sisältö ja tulkinta ovat tärkeimpiä osa-alueita ja käännöksen arvioiminen kuitataan parilla sanalla. Arvostelujen vertailu osoitti myös sen, ettei kirjallisuuslehtien käännöskritiikki ole aina perusteellisempaa ja syvällisempää kuin sanomalehdissä harjoitettu kritiikki.
Asiasanat:uudelleenkääntäminen, uudelleenkäännös, vastaanotto, käännöskritiikki, suomennoshistoria
Uudelleenkäännökset ja niitä edeltäneet ensikäännökset poimittiin Suomen kansallisbibliografian FENNICA-tietokannasta, jonka jälkeen hakutuloksia täydennettiin tutkimuskirjallisuuden avulla. Syntynyttä ensi- ja uudelleenkäännösten luetteloa taustoitettiin kuvaamalla saksasta suomennetun kirjallisuuden historiaa ja osuutta koko suomennostoiminnasta 1800-luvulta 1990-luvun lopulle.
Teoreettisena taustoituksena toimii ensinnäkin uudelleenkääntämisen tutkimushistorian esittely. Pääpaino on uudelleensuomennoksia tutkineiden Paloposken ja Koskisen (2003, 2010a) artikkeleissa. Niin tutkielman tulokset kuin uusimmat tutkimuksetkin osoittavat, etteivät uudelleenkäännökset ole lainkaan niin selväpiirteinen ja -rajainen ilmiö, kuin usein esitetään. Tutkielmassa pohditaan myös vastaanoton eri muotoja, kuvataan kirjallisuus- ja käännöskritiikin piirteitä sekä esitellään Gullinin (2002) käännöskritiikin luokittelumalli, jota sovelletaan kirjallisuusarvostelujen analyysissa.
Tutkielman aineisto koostuu kokoamani ensi- ja uudelleensuomennoslistan teosten arvosteluista. Se käsittää seitsemän sanomalehden ja kolmen kirjallisuuslehden arvostelut, joista 16 on kirjoitettu uudelleenkäännöksestä ja 14 ensikäännöksestä. Aineistosta kävi ilmi, että uudelleenkäännösten arvosteluissa kääntäjä ja käännös ovat näkyvämmin esillä, käännöskritiikki on niissä laajempaa ja konkreettisempaa ja myös teoksen luonne uudelleenkäännöksenä otetaan yleensä huomioon. Ensikäännösten arvosteluissa taas teoksen sisältö ja tulkinta ovat tärkeimpiä osa-alueita ja käännöksen arvioiminen kuitataan parilla sanalla. Arvostelujen vertailu osoitti myös sen, ettei kirjallisuuslehtien käännöskritiikki ole aina perusteellisempaa ja syvällisempää kuin sanomalehdissä harjoitettu kritiikki.
Asiasanat:uudelleenkääntäminen, uudelleenkäännös, vastaanotto, käännöskritiikki, suomennoshistoria