Lernerzentriertheit im DaF-Unterricht: Unterrichtsversuch zum Thema Verbrektion
PEKKINEN, KATRIINA (2011)
2011
Saksan kieli ja kulttuuri - German Language and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-08-08
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21702
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21702
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan oppijakeskeisyyden mahdollisuuksia ja haasteita saksan kielen opetuksessa. Tarkastelun kohteena on kaksi lukion saksan kielen opetustuokiota, joiden aiheena on rektioverbit. Toinen opetustuokio on pyritty toteuttamaan oppijakeskeisyyden periaatteiden mukaisesti, toinen opettajakeskeisemmin.
Oppijakeskeisyyden olennaisin osa on oppija aktiivisena subjektina. Oppijakeskeisessä opetuksessa pyritään siihen, että metodit, opetusmateriaali ja opettajan toiminta määräytyisivät oppijoiden ominaisuuksien ja tavoitteiden mukaan. Opettaja toimii taka-alalla oppijoiden ollessa opetuksen keskiössä. Vaikka oppijakeskeisyyden osatekijät, kuten aktiivinen oppija, kuuluvat opetussuunnitelmien tavoitteisiin, eivät kaikki opettajat toteuta oppijakeskeisyyttä opetuksessaan. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten oppijakeskeisyyttä voisi toteuttaa vieraan kielen opetuksessa, mitä sen toteuttaminen vaatii opettajalta ja oppijoilta, mikä sen toteuttamisessa on haastavaa ja miksi siihen tulisi kuitenkin pyrkiä sen tuottamista haasteista huolimatta.
Työn teoriaosassa käsitellään ensin tapaustutkimukselle tyypillisiä piirteitä ja todetaan, että tutkielma soveltuu aiheensa ja materiaalinsa perusteella tapaustutkimukseksi. Oppijakeskeisyys on osa tällä hetkellä vallitsevaa oppimiskäsitystä, konstruktivismia, jonka periaatteita tarkastellaan suhteessa oppijakeskeisyyteen ja kieltenopetukseen. Lisäksi tarkastellaan myös oppijakeskeisyyteen olennaisesti liittyvää oppijoiden heterogeenisyyttä sekä sen osatekijöitä. Oppijakeskeisyyden toteuttamista helpottaa eriyttäminen, jonka yhteyttä ryhmien muodostukseen pohditaan teoriaosan loppupuolella. Lopuksi määritellään, mitä rektioverbit ovat, ja pohditaan niiden merkitystä saksan kielen opetuksessa.
Tutkielman materiaali analysoidaan teemoittelun avulla. Materiaalina ovat opetustuokioiden tallenteet, opiskelijoiden taustatiedot ja palautteet sekä opettajan havainnot opetustuokioista ja opiskelijoista. Teemoja tarkastellaan yksitellen materiaalin pohjalta. Teemoja ovat opetuksen suunnittelu, resurssit, opiskelijoiden taso, oppimiskäyttäytyminen ja oppimistyylit, tehtävät, pari- ja ryhmätyöskentely versus frontaaliopetus, motivaatio sekä opettajan rooli. Teemoja käsiteltäessä pyritään löytämään kuhunkin teemaan liittyvät oppija- ja opettajakeskeisyyden vahvuudet ja heikkoudet.
Lopuksi pohditaan opetuskokeilun onnistumista ja oppijakeskeisyyden toteuttamisen vaatimuksia ja tärkeyttä.
Asiasanat:oppijakeskeisyys, konstruktivismi, didaktiikka, kieltenopetus, rektioverbit, opetuskokeilu, tapaustutkimus
Oppijakeskeisyyden olennaisin osa on oppija aktiivisena subjektina. Oppijakeskeisessä opetuksessa pyritään siihen, että metodit, opetusmateriaali ja opettajan toiminta määräytyisivät oppijoiden ominaisuuksien ja tavoitteiden mukaan. Opettaja toimii taka-alalla oppijoiden ollessa opetuksen keskiössä. Vaikka oppijakeskeisyyden osatekijät, kuten aktiivinen oppija, kuuluvat opetussuunnitelmien tavoitteisiin, eivät kaikki opettajat toteuta oppijakeskeisyyttä opetuksessaan. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten oppijakeskeisyyttä voisi toteuttaa vieraan kielen opetuksessa, mitä sen toteuttaminen vaatii opettajalta ja oppijoilta, mikä sen toteuttamisessa on haastavaa ja miksi siihen tulisi kuitenkin pyrkiä sen tuottamista haasteista huolimatta.
Työn teoriaosassa käsitellään ensin tapaustutkimukselle tyypillisiä piirteitä ja todetaan, että tutkielma soveltuu aiheensa ja materiaalinsa perusteella tapaustutkimukseksi. Oppijakeskeisyys on osa tällä hetkellä vallitsevaa oppimiskäsitystä, konstruktivismia, jonka periaatteita tarkastellaan suhteessa oppijakeskeisyyteen ja kieltenopetukseen. Lisäksi tarkastellaan myös oppijakeskeisyyteen olennaisesti liittyvää oppijoiden heterogeenisyyttä sekä sen osatekijöitä. Oppijakeskeisyyden toteuttamista helpottaa eriyttäminen, jonka yhteyttä ryhmien muodostukseen pohditaan teoriaosan loppupuolella. Lopuksi määritellään, mitä rektioverbit ovat, ja pohditaan niiden merkitystä saksan kielen opetuksessa.
Tutkielman materiaali analysoidaan teemoittelun avulla. Materiaalina ovat opetustuokioiden tallenteet, opiskelijoiden taustatiedot ja palautteet sekä opettajan havainnot opetustuokioista ja opiskelijoista. Teemoja tarkastellaan yksitellen materiaalin pohjalta. Teemoja ovat opetuksen suunnittelu, resurssit, opiskelijoiden taso, oppimiskäyttäytyminen ja oppimistyylit, tehtävät, pari- ja ryhmätyöskentely versus frontaaliopetus, motivaatio sekä opettajan rooli. Teemoja käsiteltäessä pyritään löytämään kuhunkin teemaan liittyvät oppija- ja opettajakeskeisyyden vahvuudet ja heikkoudet.
Lopuksi pohditaan opetuskokeilun onnistumista ja oppijakeskeisyyden toteuttamisen vaatimuksia ja tärkeyttä.
Asiasanat:oppijakeskeisyys, konstruktivismi, didaktiikka, kieltenopetus, rektioverbit, opetuskokeilu, tapaustutkimus