Pimeä korpi ja kivinen tie -Mosambikin peruskoulutus ja tyttöjen koulutuksen esteet 1991-2010

Abstract

Tutkimus käsittelee Mosambikin peruskoulutuksen tilannetta ja tyttöjen koulutuksen esteitä vuosina 1991-2010. Mosambik on yksi Suomen suurimpia julkisen kehitysyhteistyörahoituksen vastaanottajamaista ja maiden välillä on vallinnut pitkäaikainen yhteistyö. Nykyään perusopetus on Mosambikissa ilmainen kaikille, mutta tyttöjen mahdollisuus osallistua koulunkäyntiin on silti alhaisempi poikiin verrattuna. Syitä tyttöjen alhaisempaan kouluun ilmoittautumismäärään voidaan etsiä sukupuoleen kohdistuvasta syrjinnästä, sosioekonomisista tekijöistä ja kulttuurista, joka määrää naisen ensisijaisesti huolehtimaan kotitaloudesta. Ongelma on tiedostettu ja siihen on reagoitu jo vuosikymmeniä sitten, kun Mosambikin hallitus otti käyttöönsä ensimmäiset koulutuskampanjansa saadakseen tytöt koulutuksen piiriin. Ponnisteluista huolimatta ongelma pysyy silti asialistalla. Vanhan kulttuuriperinteen mukaan tytöt on pidetty kotona ja valmisteltu avioitumista varten, mikä on nähty tyttöjen ainoana tulevaisuuden takaavana taloudellisena vaihtoehtona.Mosambikin nykyinen koulutuksen taso on useita Saharan eteläpuolisia valtioita alhaisempi, mikä johtuu alhaisista investoinneista inhimilliseen pääomaan portugalilaisen kolonialismin tuloksena ja koulutussektorin kehittämisen sivuuttamisesta 17 vuotta kestäneen sisällissodan aikana. Järjestelmällisen peruskoulutuksen aikaansaaminen sisällissodan repimässä Mosambikissa on ollut haasteellista ja vuonna 1999 vain 25 prosenttia koulunsa aloittaneista tytöistä kävi peruskoulunsa loppuun. Edistystä on tapahtunut, sillä vuonna 2007 peruskoulunsa loppuun käyneiden tyttöjen määrä oli noussut 44 prosenttiin.

Naisten koulutus voidaan nähdä sivistysvaltion kulmakivenä ja talouden kasvun takeena. Tyttöjen koulutuksella on todistettu olevan suoranainen vaikutus sosiaalisen hyvinvoinnin nousuun niin yksilön kuin koko perheenkin osalta. Tyttöjen ja naisten koulutus nähdään myös ratkaisuna poistaa edellisiltä sukupolvilta periytyvä köyhyyskierre. Koulun käyneet äidit ovat tilastollisesti kouluttamattomia äitejä halukkaampia tukemaan lastensa koulunkäyntiä, he avioituvat myöhemmin ja hankkivat vähemmän lapsia. Tämä ilmenee perheen parempana taloudellisena tilanteena, minkä seurauksena perheellä on yleensä varaa taata kaikkien lastensa koulutus. Maailman Pankki näkee etenkin tyttöjen ja naisten kouluttamisen yhtenä avaintekijänä ratkaisemaan kehitysmaiden äärimmäisen köyhyyden ongelmaa.Analysoin pro gradu -tutkielmassani miksi tyttöjen koulutus jää Mosambikissa useammin kesken kuin poikien ja mitkä ovat tämän ensisijaisia syitä. Pyrin selvittämään, millaisia haasteita tytöt kohtaavat ennen kouluun menoa ja itse koulussa. Eroaako tyttöjen tilanne radikaalisti maaseudun ja kaupunkien välillä, minkälaisia haasteita Mosambik tulee tulevaisuudessa kohtaamaan. Tutkimukseni erittelee myös Mosambikin suurimpien kehitysavun myöntäjien, Maailman Pankin ja Yhdistyneiden Kansakuntien sekä Mosambikin valtion omia että Suomen Kirkon Ulkomaanavun hallinnoimia koulutusprojekteja tyttöjen koulutuksen edistämiseksi ja pyrkii selvittämään, ovatko ne saaneet aikaan merkittävää muutosta tilanteessa.Tutkimukseni käsittelee vuosia 1991-2010 ja käytän hyväkseni YK:n ja Maailman Pankin keräämää tilastollista aineistoa Mosambikin lasten ja etenkin tyttöjen peruskoulutuksesta. Kyseiset tilastot kuvaavat tyttöjen koulunkäyntiaktiivisuutta ja koulun keskenjättämislukuja. Metodinani tutkimuksessani on tilastollinen analyysi liitettynä empiiriseen tutkimukseen, sen jakautuessa tutkimukseni osalta sekä kvalitatiiviseen että kvantitatiiviseen tutkimusmenetelmään. Tutkimukseni keskeisin osa on kerättyjen tilastojen analysointi ja tilastoitujen arvojen ymmärtäminen ja niiden pohjalta syntyvä syy-seuraus suhteiden hahmottaminen.Tutkimuksessani käy ilmi, kuinka suurimmat syyt tyttöjen koulukäynnin keskeytymiseen ovat käytännönläheisiä. Perheiden äärimmäinen köyhyys ja peruskouluverkoston keskittyminen kaupunkeihin jättää ulkopuolelleen suurimman osan maaseudulla asuvasta väestöstä. Koulumatka on liian pitkä kulkea ilman kenkiä ja tytöt joutuvat usein raiskauksien ja seksuaalisen häirinnän uhreiksi koulumatkan aikana. Opettajainkoulutus ei pysy kasvavien oppilasmäärien vauhdissa, minkä vuoksi suurin osa opettajista on epäpäteviä työhönsä. Koulurakennukset ovat välttävässä kunnossa ja niistä puuttuvat konkreettiset oppimisvälineet. Perinteiset sukupuoliroolit ovat vielä voimissaan etenkin maaseudulla ja tytöt jäävät usein huolehtimaan kotitaloudesta kouluun menon sijasta. Poikia rohkaistaan myös koulussa tyttöjä enemmän. Aidsiin sairastuminen, teiniraskaudet ja tyttöjen aikaisin solmitut avioliitot vaikuttavat myös osaltaan tyttöjen koulunkäyntiaktiivisuuteen.Ongelmaksi on muodostunut se, että koulutusta ei pidetä arvossa itse tiedon lisäämisen kannalta, vaan syynä koulun käymiseen on sen mahdollisesti tarjoama varallisuuden lisääntyminen ja sitä kautta parempi elintaso. Vanhempien tulisi nähdä tyttöjen tulevaisuudessa muutakin kuin avioliitto ja perheen perustaminen ja koulutuksen akateemiset mahdollisuudet. Suurena haasteena ovat vanhempien motivoiminen lasten koulutuksen osalta ja heidän vakuuttamisensa koulutuksen tärkeydestä. Koulutuksen merkityksen arvostus on myös laskenut Mosambikin koulutussektorin vajavaisuuden myötä: toisen asteen koulutukseen pääsy on miltei mahdotonta.

Asiasanat:Kehitysyhteistyö, kehitysmaatutkimus, Mosambik, tyttöjen koulutus, koulutuspolitiikka