"Kuvasta katsoo piinattu eläin". Eläinoikeusliikkeen media-aktivismi Tarhauskielto-kampanjassa talvella 2010.
SIPILÄ, MEERI (2011)
2011
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-06-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21677
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21677
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkielmassani Oikeutta eläimille -yhdistyksen talvella 2010 Tarhauskielto-kampanjassaan käyttämää mediastrategiaa ja pohdin eläinoikeusliikkeen toimintatapojen muutosta verrattuna 1990-luvun eläinoikeusaktivismiin. Lisäksi tutkin, ketkä pääsevät ääneen Tarhauskielto-kampanjan uutisoinnissa ja miten eläinoikeusliikettä esitetään mediajulkisuudessa. Eläinoikeusjulkisuuden muutosta tutkin vertaamalla tuloksiani Pirita Jupin väitöskirjan tutkimustuloksiin. Juppi tutki eläinoikeusliikkeen määrittelykamppailua suomalaisessa sanomalehdistössä vuosina 1995–2000.
Tutkimusaineistoni koostuu kolmen Tarhauskielto-kampanjan mediaryhmässä toimineen eläinoikeusaktivistin teemahaastattelusta sekä kolmen suomalaisen sanomalehden turkiskohuun liittyvästä uutisoinnista ja muusta kirjoittelusta helmi- ja maaliskuussa 2010. Helsingin Sanomista, Pohjalaisesta ja Maaseudun Tulevaisuudesta keräämäni sanomalehtiaineisto sisältää kaikkiaan 92 lehtijuttua.
Tarhauskielto-kampanjan mediastrategiaan kuului salaa kuvattujen videoiden julkaiseminen ensin televisiossa ja sitten kampanjasivuilla. Eläinoikeusasiaa pyrittiin pitämään median agendalla mahdollisimman pitkään suunnittelemalla kampanjan aikataulu huolella etukäteen ja toisaalta reagoimalla nopeasti vastapuolen kampanjaa koskeviin kommentteihin. Eläinoikeusliike käytti kampanjassaan taitavasti apuna myös internettiä ja sosiaalista mediaa.
1990-luvun mediajulkisuudessa eläinoikeusliike nähtiin ennen muuta yhteiskunnallisena uhkana, ilkivaltana ja rikollisuutena. Vuonna 2010 koko eläinoikeusjulkisuuden yleissävy oli muuttunut eläinoikeusliikettä legitimoivaksi. Julkisessa keskustelussa päähuomio kiinnittyi aktivistien tekemisten sijaan eläinten pahoinvointiin suomalaisilla turkistarhoilla. Tarhauskielto-kampanjaa seurannutta turkistarhauskeskustelua voi hahmottaa kolmesta eri suunnasta: eläinoikeus-, eläinsuojelu- ja tuottajanäkökulmista.
Tarhauskielto-kampanjaan liittyvässä uutisoinnissa aktivistit saivat äänensä kuuluviin parhaiten Helsingin Sanomissa, kun taas Pohjalaisessa ja Maaseudun Tulevaisuudessa kuultiin ahkerammin turkistuottajia. Pohjalaisen ja Maaseudun Tulevaisuuden turkistarhausmyönteisyys näkyi myös lehtien kuvitusratkaisuissa ja yleisönosastokirjoittelussa.
Asiasanat:eläinaktivismi, eläintenoikeusliikkeet, turkistarhaus, julkinen keskustelu
Tutkimusaineistoni koostuu kolmen Tarhauskielto-kampanjan mediaryhmässä toimineen eläinoikeusaktivistin teemahaastattelusta sekä kolmen suomalaisen sanomalehden turkiskohuun liittyvästä uutisoinnista ja muusta kirjoittelusta helmi- ja maaliskuussa 2010. Helsingin Sanomista, Pohjalaisesta ja Maaseudun Tulevaisuudesta keräämäni sanomalehtiaineisto sisältää kaikkiaan 92 lehtijuttua.
Tarhauskielto-kampanjan mediastrategiaan kuului salaa kuvattujen videoiden julkaiseminen ensin televisiossa ja sitten kampanjasivuilla. Eläinoikeusasiaa pyrittiin pitämään median agendalla mahdollisimman pitkään suunnittelemalla kampanjan aikataulu huolella etukäteen ja toisaalta reagoimalla nopeasti vastapuolen kampanjaa koskeviin kommentteihin. Eläinoikeusliike käytti kampanjassaan taitavasti apuna myös internettiä ja sosiaalista mediaa.
1990-luvun mediajulkisuudessa eläinoikeusliike nähtiin ennen muuta yhteiskunnallisena uhkana, ilkivaltana ja rikollisuutena. Vuonna 2010 koko eläinoikeusjulkisuuden yleissävy oli muuttunut eläinoikeusliikettä legitimoivaksi. Julkisessa keskustelussa päähuomio kiinnittyi aktivistien tekemisten sijaan eläinten pahoinvointiin suomalaisilla turkistarhoilla. Tarhauskielto-kampanjaa seurannutta turkistarhauskeskustelua voi hahmottaa kolmesta eri suunnasta: eläinoikeus-, eläinsuojelu- ja tuottajanäkökulmista.
Tarhauskielto-kampanjaan liittyvässä uutisoinnissa aktivistit saivat äänensä kuuluviin parhaiten Helsingin Sanomissa, kun taas Pohjalaisessa ja Maaseudun Tulevaisuudessa kuultiin ahkerammin turkistuottajia. Pohjalaisen ja Maaseudun Tulevaisuuden turkistarhausmyönteisyys näkyi myös lehtien kuvitusratkaisuissa ja yleisönosastokirjoittelussa.
Asiasanat:eläinaktivismi, eläintenoikeusliikkeet, turkistarhaus, julkinen keskustelu